Bitcoin ja verotus

Toimistomme on 1.10.2017 alkaen hyväksynyt maksutapana bitcoin-maksut ja olemmekin ilmoituksemme jälkeen havainneet hyvin suurta kiinnostusta lakipalveluihin liittyen virtuaalivaluuttoihin, etenkin liittyen virtuaalivaluutan verotukseen. Tästä syystä päätimme tässä artikkelissa esitellä pääasialliset linjanvedot mitä tulee virtuaalivaluutan verotuksellisiin kysymyksiin. Artikkelissa keskitymme bitcoinien verotukseen, mutta samoja verotuksellisia periaatteita sovelletaan muihinkin virtuaalivaluuttoihin.

Kuten varmaan kaikki tässä vaiheessa tietävät, bitcoin on vertaistukiverkon avulla luotu virtuaalinen raha, jota voidaan käyttää vaihdannan välineenä. Vertaistukiverkossa bitcoinit liikkuvat eri käyttäjien välillä samaan tapaan kuin esimerkiksi pankkikorttimaksut, mutta ilman välikäsiä. Verrattaessa bitcoinia ja perinteisiä maksuvälineitä, suurin ero näiden maksuvälineiden välillä löytyy arvon määrityksestä. Siinä missä perinteisten maksuvälineiden arvo määräytyy eri maiden keskuspankkien arvostuksen kautta, bitcoinin arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Tässä artikkelissa tarkastelemme tarkemmin bitcoinien verotuksen nykytilaa lainsäädännön sekä Verohallinnon ohjeessa mainittujen esimerkkien avulla.

Bitcoinin määritelmä Verohallinnon ohjeen mukaan

Verohallinnon ohjeen valossa, bitcoinit eivät ole rahaa, mutta eivät myöskään arvopapereita tuloverolaissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi bitcoineja pidetään tuloverolain soveltamistilanteissa luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ja sen käyttäjien välisenä sopimuksena.

Verohallinnon nykytulkinnan perusteella, bitcoinien kauppa muistuttaa ns. CFD-sopimuksilla, eli hinnanerosopimuksilla, käytävää kauppaa. Käytännössä hinnanerosopimuksissa ei ole kyse omaisuuserien myymisestä tai ostamisesta, vaan kyse on lähinnä hinnanerosopimuksen kohteena olevan etuuden hinnanmuutoksista.

Verohallinnon määritelmän valossa, sopimukseen liittyvät menetykset eivät täten ole tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia. Virtuaalivaluutan sopimusluonteen vuoksi tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä ei myöskään voida soveltaa. Näin ollen esimerkiksi tuloverolain hankintameno-olettamaa ei voida käyttää, joka on eräs merkittävin ongelmia nykytilanteen suhteen.

Bitcoin tuloverotuksessa

Kuten edellä on todettu, tuloverolaissa bitcoinit katsotaan luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ja sen käyttäjien välisenä sopimuksena. Tämän määritelmän mukaan bitcoinit eivät siis ole rahaa eivätkä arvopapereita. Tuloverolain 29 § mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

Bitcoinien arvonnousu perustuu vaihdantaan, ja näin ollen bitcoininen käyttö missä tahansa vaihdantatilanteessa realisoi sen arvonnousun verotuksen. Bitcoinien realisoitunut arvonnousu nähdään verotuksessa pääomatulona ja tämä luovutusvoitto lasketaan sen verovuoden tuloksi, jona vaihdanta on tapahtunut.

Esimerkki 1: Henkilö on aikanaan ostanut 500 eurolla 1 000 bitcoinia, eli yksi bitcoin maksoi siis 0,5 euroa. Hän on myöhemmin ostanut lisää 500 bitcoinia 500 eurolla, eli yhdellä eurolla sai tuolloin yhden bitcoinin. Hänellä on hankintojen jälkeen omistuksessaan 1 500 bitcoinia.

Hän myy 1 200 bitcoinia hetkellä, jolloin yksi bitcoin maksaa 1,5 euroa. Virtuaalivaluutan myynti realisoi arvonmuutoksen verotuksen, jolloin hänelle syntyy tässä tilanteessa pääomatulona verotettavaa tuloa 1 800 euroa – (500 euroa + 200 euroa) = 1 100 euroa.

Bitcoineja voi myös käyttää hyödykkeiden tai palveluiden hankintaan, mikä osaltaan voi realisoida bitcoinien arvonnousun. Näissä tilanteissa bitcoinien vaihto hyödykkeisiin tai palveluihin realisoi arvonnousun verottamisen pääomatulona.

Mikäli bitcoinien realisoinnin yhteydessä syntyy tappioita, ei mainittuja tappioita kuitenkaan voi vähentää. Tappioiden vähennyskelvottomuus johtuu siitä, että bitcoineja ei nähdä virallisena valuuttana eikä arvopapereina tuloverolaissa, vaan enemmänkin hinnanerosopimuksina.

Esimerkki 2: Henkilö on ostanut aiemmin 1 000 eurolla bitcoineja yhteensä 100 kappaletta. Yhden bitcoinin hinta oli siten kymmenen euroa.

Hän ostaa myöhemmin nettikaupasta tavaroita yhteensä 100 bitcoinilla hetkellä, jolloin bitcoin maksaa viisi euroa kappaleelta. Hän ostaa siis tavaraa yhteensä 500 euron arvosta.

Bitcoinien arvonmuutos henkilön omistusaikana on ollut 500 euroa negatiivinen, mutta tätä ei voida verotuksessa vahvistaa tappioksi. Virtuaalivaluutan arvonlasku ei ole muullakaan perusteella tuloverotuksessa vähennyskelpoista.

Jos bitcoineja käytetään esimerkiksi kahden henkilön välillä tehtyyn arvopaperikauppaan, määritetään veroseuraamukset aina euromääräisesti. Näissä vaihdannan tilanteissa omaisuuden hankintamenoksi katsotaan se määrä, joka arvopapereista olisi maksettu euromääräisesti. Luovutusvoitot ja -tappiot saadaan muuntamalla bitcoinit myyntihetken vaihtokurssilla takaisin euroihin.

Mikäli bitcoineilla tehtyjen kauppojen johdosta syntyy tappioita, jotka johtuvat bitcoinien arvonmuutoksista, jätetään nämä vahvistamatta verotuksessa.

Lopuksi

Tämänhetkinen oikeuskäytäntö bitcoinien verotuksen osalta on hyvin ongelmallinen verovelvollisten kannalta. Verohallinto soveltaa tällä hetkellä vuodelta 2013 peräisin olevaa ohjetta, jonka sisältö ja sisältämät tulkinnat eivät valitettavasti vastaa bitcoinien tosiasiallista luonnetta. Nykyisellään bitcoinin oikeudellinen luonne on yhä enemmän perinteisten sijoitusinstrumenttien kaltainen, jonka myötä verotuksenkin tulisi mukautua sen valossa. Toki tulee myös huomioida, että laaja-alainen muutos bitcoinien verotuksen osalta tulee tapahtua lainsäädännöllisten muutosten kautta, eli Verohallinnon nykyinen ohje ei ole ainoa syypää tulkinnanvaraiseen nykytilanteeseen.

Tuloverolain mukaan bitcoin ei kuitenkaan nykyisellään ole virallinen valuutta eikä myöskään arvopaperi, vaan Verohallinnon ohjeen valossa bitcoinit ovat rinnastettava hinnanerosopimuksiksi. Mahdollisista luovutusvoitoista verovelvollinen on velvollinen maksamaan pääomatuloveroa, mutta mikäli luovutuksen yhteydessä syntyy tappioita, ei näitä saa vähentää. Tappioiden vähennysoikeuden puuttuminen onkin eräs merkittävin ongelma liittyen bitcoinien verotukseen, etenkin kun katsotaan, että bitcoinit ovat alati enemmän perinteisten sijoitusinstrumenttien kaltaisia.

Toinen merkittävä ongelma Verohallinnon nykyohjeistuksen ja tulkinnan kanssa on, että tuloverolain mukaista hankintameno-olettamaa ei sovelleta bitcoineihin, koska bitcoinit rinnastetaan hinnanerosopimuksiksi, jonka myötä luovutuksiin ei sovelleta tuloverolain säännöksiä liittyen luovutusvoittoverotukseen. Tällä taas on välitön vaikutus verotukseen ja verotettavan tulon määrään, jonka myötä realisoitunut arvonnousu verotetaan vailla mahdollisuutta vähentää hankintameno-olettamaa, jolla taas on hyvin merkittävä vaikutus, etenkin jos bitcoinit ovat hankittu vuosina, jolloin niiden arvo oli matala. Tavanomaisten sijoitusinstrumenttien osalta, hankintameno-olettama on eräs verotuksen kulmakivistä, eli sen puuttuminen bitcoinien osalta on varsin kielteinen seikka verovelvollisten kannalta.

Kaiken kaikkiaan on todettavissa, että Verohallinnon nykyohjeistusta ja tulkintaa liittyen bitcoinien verotukseen voi hyvin perustein kritisoida ja näkemyksemme mukaan nykyohjeistusta tulisikin muuttaa. Tietojemme mukaan keskusverolautakunnassa onkin vireillä ennakkoratkaisuhakemus, jossa pyritään bitcoinien verotuksen osalta muutokseen. Jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan prosessin lopputulosta.