KHO 2015:31 – Perintö­verolain tulkinta rajat ylittävässä tilanteessa

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 9.3.2015 antanut vuosikirjapäätöksen KHO 2015:31 koskien Luxemburgissa asuvan perillisen oikeutta vähentää Suomessa suoritettavasta perintöverosta samasta omaisuudesta Espanjaan suorittama vero.

Taustasta

Suomessa kuollessaan asunut perittävä oli omistanut Espanjassa omaisuutta, josta hänen rintaperillisensä olivat maksaneet perintöveroa Espanjaan. Suomessa asuvien perillisten Espanjaan maksama vero oli hyvitetty Suomessa määrätystä perintöverosta. Luxemburgissa asuvan perillisen A:n Espanjaan suorittamaa perintöveroa ei ollut hyvitetty Suomessa määrätystä perintöverosta. Koska Luxemburg ei ollut määrännyt A:n maksettavaksi perintöveroa perittävän Espanjassa sijaitsevasta omaisuudesta, kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ei voinut tapahtua Luxemburgin toimesta. Verotuksen oikaisulautakunta hylkäsi täten A:n vaatimuksen siitä, että hänen Espanjaan maksamansa perintövero vähennetään Suomessa määrätystä perintö­verosta samalla tavalla kuin Suomessa asuvien perillisten osalta.

A valitti hallinto-oikeudelle vaatien, että Espanjaan maksettu perintövero vähennetään Suomessa määrätystä perintöverosta. A on Suomen kansalainen ja asuu Luxemburgissa. Hyvityksen epääminen hänen asuinpaikkansa perusteella on EU-oikeuden vastaista ja syrjivää. Hallinto-oikeus hyväksyi vaatimuksen A:n Espanjaan maksaman perintöveron vähentämisestä pääasiallisesti sillä perusteella, että muutoin A joutuisi pelkästään asuinpaikkansa perusteella maksamaan saamastaan perinnöstä enemmän veroa kuin Suomessa asuvat perilliset. Tämä loppu­tulos olisi taas loukannut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen suojaamaa pääomien vapaata liikkuvuutta.

KHO:n ratkaisusta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa vaadittiin, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimitettu perintöverotus saatetaan voimaan. Oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että ensisijaisesti käsillä olevassa tapauksessa on sovellettava vain Suomen lainsäädäntöä eli perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 2 momenttia. Kysymys on Suomen sisäisestä verotusvallasta.

KHO totesi, hallinto-oikeuden linjanvetoa seuraten, että perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 2 momentissa säädetyn asuinpaikkaedellytyksen soveltaminen A:han olisi johtanut siihen, että hän olisi jäänyt ilman Espanjaan maksamansa veron hyvitystä ja olisi joutunut objektiivisesti katsottuna Suomessa asuviin, vastaavassa tilanteessa oleviin perillisiin verrattuna maksamaan Suomessa toimitettavassa perintöverotuksessa enemmän veroa pelkästään asuinpaikkansa perusteella.

Koska Luxemburg ei ole määrännyt A:n maksettavaksi perintöveroa perittävän Espanjassa sijaitsevasta omaisuudesta, kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ei voi tapahtua myöskään Luxemburgin toimesta. A:n tapauksessa perintö- ja lahjaverolain soveltaminen rajoitti siten lähtökohtaisesti pääomien vapaata liikkuvuutta ja oli vastoin yhteisön oikeuden turvaaman pääomien vapaan liikkuvuuden periaatetta. Säännöksen esitöistäkään ei ilmennyt sellaisia yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittaminen olisi voitu oikeuttaa. Siten perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 2 momentin vaatimusta siitä, että ulkomainen vero hyvitetään vain Suomessa asuvalle henkilölle, oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa pidettävä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63 artiklan 1 kohdan vastaisena.

Näin ollen A sai vähentää Suomessa suoritettavasta perintöverosta samasta omaisuudesta Espanjaan suorittamansa veron.

KHO:n perusteluista tarkemmin

KHO korosti sitä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. SEUT 65 artiklan 1 kohdan mukaan se, mitä 63 artiklassa määrätään, ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltioiden oikeutta mm. soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella. Tässä yhteydessä KHO kuitenkin huomautti, että SEUT 65 artiklan 3 kohdan mukaan artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja menettelyt eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka SEUT 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.

KHO katsoi, että verosäännösten mukaisen erilaisen kohtelun on koskettava tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti katsottuna toisiinsa rinnastettavissa, tai erilaisen kohtelun on oltava oikeutettu yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Täten KHO esitti lopuksi näkemyksenään, että ko. perintö- ja lahjaverolain säännöksen esitöistäkään ei ilmene sellaisia yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voitaisiin oikeuttaa. Näin ollen ko. asia tuli ratkaista A:n hyväksi.