KHO 2015:9 – Ulkomaalaisen sijoitusyhtiön saama osinko Suomesta

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 13.1.2015 vuosikirjapäätöksellään KHO 2015:9 ottanut kantaa siihen, että onko ulkomaalaisen – rajoitetusti verovelvollisen – sijoitusyhtiön suomalaiselta julkisesti noteeratulta osakeyhtiöltä vastaanottama osinkotulo ulkomaisen sijoitusyhtiön verovapaata tuloa. Arvioinnissa oli kiinnitetty huomiota etenkin pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Taustasta

Suomessa rajoitetusti verovelvollinen A oli yhdysvaltalainen Delaware Statutory Trust -tyyppinen rekisteröity varainhoitoyhtiö (registered investment management company) ja säännelty sijoitusyhtiö (regulated investment company). A oli oikeushenkilö, joka sai harjoittaa liiketoimintaa omissa nimissään. A:n hallinnointi oli ulkoistettu erilliselle yhtiölle. A oli suljettu sijoitusrahasto (closed-end investment fund), eli sen osuuksien määrä oli kiinteä eikä vaihdellut rahastoon tehtyjen merkintöjen ja lunastusten mukaan. A:n tavalliset osuudet oli listattu New Yorkin pörssissä. A:ta käsiteltiin liittovaltion verotuksessa yhteisönä ja sijoitusomaisuuden ja sen tuottojen tosiasiallisena edunsaajana.

Asian käsittelystä

A oli ensin pyytänyt ennakkoratkaisua keskusverolautakunnalta kahteen ydinkysymykseen, jotka olivat:

1) Onko yhdysvaltalainen A-sijoitusrahasto rinnastettavissa suomalaiseen sijoitusrahastoon siinä määrin, että A:n suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo voidaan tuloverolain 20 §:n perusteella vapauttaa lähdeverosta Suomessa, kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen pääomien liikkuvuuden vapautta koskeva artikla 63 sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö?

2) Jos A:ta ei voida rinnastaa suomalaiseen sijoitusrahastoon, onko A rinnastettavissa suomalaiseen osakeyhtiöön siinä määrin, että A:n suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo voidaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 5 momentin perusteella, jossa viitataan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ään, vapauttaa lähdeverosta Suomessa, kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen pääomien liikkuvuuden vapautta koskeva artikla 63 sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö?

Keskusverolautakunta katsoi, että

1) Yhdysvaltalaisen A-sijoitusrahaston suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo ei ole Suomessa lähdeverosta vapaata tuloa tuloverolain 20 §:n perusteella.

2) Hakijan suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo ei ole Suomessa lähdeverosta vapaata tuloa rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 5 momentin perusteella.

Keskusverolautakunta perusteli ratkaisuaan pääasiallisesti sillä, että A:n suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo ei ole Suomessa lähdeve­rosta vapaata tuloa sijoitusrahastoa koskevan tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella, koska A ei ole tuloverolain 3 §:n 4 kohdan mukainen sijoitusrahasto. A:ta ei myöskään keskusverolautakunnan mukaan tullut rinnastaa tuloverolain 33 d §:n 4 momentissa tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä tarkoitettuun yhtiöön, jolloin A:ta ei tullut vapauttaa lähdeverosta Suomessa. Keskusverolautakunnan näkemyksen mukaan lähinnä tulisi kyseeseen tuloverolain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu erityiseen tarkoitukseen varattu varallisuuskokonaisuus, johon sijoittajat voivat sijoittaa varojaan ja jota pidetään tuloverotuksessa yhteisönä. Keskusverolautakunta vastasi täten kieltävästi molempiin A:n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin. A:n saamasta osinkotulosta tuli suorittaa lähdeveroa Suomelle.

KHO:n ratkaisusta

A valitti ennakkoratkaisusta ja vaati KHO:ssa, että A:n Suomesta saamat osingot ovat vapaita lähdeverosta tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan ja EU-oikeuden perusteella. A viittasi etenkin Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun C‑190/12 (annettu 10.4.2014), jonka myötä oli katsottava kielletyksi asettaa erilainen verokohtelu kotimaisille ja ulkomaisille sijoitusrahastoille maksetuille osingoille.

KHO katsoi, että osin sijoitusrahastotyyppisistä piirteistään huolimatta A rinnastui läheisimmin suomalaiseen sijoitustoimintaa harjoittavaan julkisesti noteerattuun osakeyhtiöön. Kun kotimaisen julkisesti noteeratun osakeyhtiön (kuten myös kotimaisen sijoitusrahaston) kotimaiselta julkisesti noteeratulta yhtiöltä saamat osingot ovat Suomessa verovapaita ja kun otettiin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, A:n suomalaiselta pörssiyhtiöltä saamasta osingosta ei tullut periä lähdeveroa.

KHO kumosi täten keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että A:n suomalaisista pörssiyhtiöistä saama osinkotulo on Suomessa lähdeverosta vapaata tuloa.

Näkemyksiä KHO:n ratkaisusta

Suomen ja USA:n välisen tuloverosopimuksen sekä lähdeverolain myötä A:n saamasta osinkotulosta olisi voitu periä tilanteesta riippuen joko 5 %:n tai 15 %:n suuruinen lähdevero, eli kyseessä olisi voinut olla merkittäväkin verorasite, mikäli lähdeveroa olisi peritty A:lta.

KHO:n ratkaisu oli joka tapauksessa hyvinkin odotettu etenkin huomioiden EU:n viimeaikaisen oikeuskäytännön. Unionin tuomioistuimen vuoden 2014 ratkaisun C-190/12 myötä oli selvä, että kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden pääomaliikkeitä ei voinut eikä tullut kohdella eriarvoisesti. KHO:n ratkaisu lyö joka tapauksessa lukkoon sen ennakkoasetelman, että EU:n jäsenvaltioiden on otettava huomioon pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset toisaalta EU:n jäsenvaltioiden sisäisissä tilanteissa, toisaalta kolmansia valtioita koskevissa tilanteissa. Tällöin samojen sääntöjen on pädettävä tilanteissa, joissa kolmannessa valtiossa asuva Suomessa rajoitetusti verovelvollinen saa tuloa Suomesta sekä tilanteissa, joissa Suomessa yleisesti verovelvollinen saa tuloa kolmannesta valtiosta.

KHO:n ratkaisu johtaa kuitenkin lainsäädännölliseen ongelmakohtaan. Tällä hetkellä lähdeverosta vapautetaan ainoastaan rajoitetusti verovelvolliset yhteisöt, joiden kotipaikka on Euroopan talousalueella (Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta, 3 § 5 mom.), mutta mikäli rajoitetusti verovelvollisen yhteisön kotipaikka on ETA:n ulkopuolisessa, tulee yhteisön saamista osinkotuloista periä lähdeveroa Suomessa (Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta, 3 § 1 mom.).

KHO ei luonnollisesti täten voinut soveltaa em. säännöksiä, vaan KHO perusti ratkaisunsa suoraan EU-oikeuteen sekä pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. KHO:n ratkaisu kuitenkin korostaa tämän hetkistä puutteellista lainsäädännöllistä tilaa, joka vallitsee Suomen verolainsäädännössä. Tällä hetkellä kolmannesta valtiosta peräisin olevat rajoitetusti verovelvolliset yhteisöt ovat lähdeveron alaisia yhteisöjä Suomessa vaikkakin tämä on selkeässä ristiriidassa EU-oikeuden ja pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa. Lainsäätäjän tulisi täten muuttaa nykyistä lakia rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 3 § 5 mom. siten, että se soveltuu myös kolmannesta valtiosta peräisin oleviin rajoitetusti verovelvollisiin yhteisöihin sekä niiden saamiin osinkoihin Suomesta. Tällöin varmistettaisiin tasapuolinen kohtelu, joka varmasti ottaa huomioon voimassaolevan EU-oikeuden.

Kaiken kaikkiaan, KHO on laadukkaan ja asianmukaisen pohdinnan perusteella päätynyt varsin loogiseen ja kiitettävään ratkaisuun, joka on omiaan selkeyttämään kotimaista oikeudellista toimintaympäristöä. Samalla KHO on luonut jonkinasteista muutospainetta lainsäätäjälle, joka toivottavasti myös johtaa konkreettiseen lainmuutokseen.

Lue lisää

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta