KKO 2015:7 – Työsopimuksen laiton irtisanominen

Korkein oikeus (KKO) on 23.1.2015 antanut mielenkiintoisen ennakkoratkaisun KKO 2015:7 liittyen työsopimuksen irtisanomiseen tilanteessa, jossa työnantajan ja palvelun tilaajan välillä solmittu palvelusopimus on irtisanottu, jonka johdosta työntekijälle on tarjottu alempaa palkkaa, mutta työntekijä on kieltäytynyt palkan alentamisesta. Työnantajalla ei ollut KKO:n päätöksen mukaan laillista syytä irtisanoa työntekijää, joka ei suostunut sanottuun palkan alentamiseen.

Selostus ratkaisusta

R oli työskennellyt postinkäsittelytehtävissä yhtiön palveluksessa sen asiakasyrityksen toimipisteessä. Asiakasyrityksen toimitilojen palveluita koskevat sopimukset, mm. postinkäsittelypalveluja koskeva sopimus, oli irtisanottu, jolloin yhtiö oli irtisanonut R:n työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Yhtiö oli seuranneen kilpailutuksen perusteella solminut asiakasyrityksen postinkäsittelypalveluja koskevan uuden sopimuksen, josta suoritettava korvaus yhtiölle oli ollut olennaisesti alempi ja palvelujen tarve suppeampi verrattuna aikaisempaan irtisanottuun sopimukseen. Yhtiö oli tarjonnut R:lle hänen työsopimuksensa irtisanomisaikana työtä samassa toimipisteessä aikaisempaa alemmalla palkalla. R ei ollut hyväksynyt palkan alentamista, ja hänen työsuhteensa oli päättynyt irtisanomisajan päättymisajankohtana.

Yhtiö oli vedonnut siihen, että se on käsitellyt jokaista asiakassopimusta kannattavuuslaskennassaan erillisenä osa-alueena. Yhtiö on siten edellyttänyt myös postinkäsittelyä koskevalta palvelusopimukselta kannattavuutta. Tämä palvelusopimus, jonka piiriin myös R:n toimipiste kuului, olisi aikaisemmat työpalkat säilyttämällä muodostunut tappiolliseksi. Tämän vuoksi yhtiöllä oli ollut perusteet R:n työsopimuksen irtisanomiselle, etenkin huomioiden sen, että R ei ollut suostunut palkan alentamiseen.

Asiakasyrityksen toimitiloja koskevaa palvelusopimusta ja siihen liittyviä työntekijöiden tehtäviä ei pidetty erillisenä toiminnallisena kokonaisuutena yhtiössä arvioitaessa työn vähentymistä työsopimuksen irtisanomisen edellytyksenä, eikä yhtiöllä siten ollut ollut oikeutta tarkastella R:n asemaa toimipisteessä pelkästään kyseisestä palvelusopimuksesta johtuvien edellytysten perusteella. R:n työsopimuksen irtisanomiselle ei ollut ollut perusteita.

Ratkaisusta tarkemmin

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimuksen irtisanomisperusteen on oltava olemassa vielä sillä hetkellä, kun työsopimuksen irtisanomisaika päättyy. Tarjolla olevan työn vähentymistä on siten arvioitava työsopimuksen päättymisajankohdan tilanteen perusteella.

KKO on ratkaisussa myös pohtinut mitä tarkoitetaan taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, jolloin KKO on todennut, että ko. irtisanomisperusteilla tarkoitetaan työnantajan toiminnassa tai organisaatiossa tapahtuneita pysyviä muutoksia, jotka vaikuttavat työnantajan toimintaedellytyksiin. Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi työhön liittyvät uudelleenjärjestelyt ja tuotantolinjan lakkauttaminen. KKO on tämän perusteella todennut, että R:lle uuden palvelusopimuksen perusteella tarjotut työtehtävät olisivat olleet samanlaisia postinkäsittelytehtäviä samassa toimipisteessä kuin mitä hänen aikaisemman työsopimuksensa mukaiset tehtävät olivat olleet. Yhtiön esittämät työtehtävien muutokset, jotka ovat liittyneet esimerkiksi postipakettien kuljettamiseen toimitiloissa, eivät ole olennaisesti vähentäneet nimenomaan R:lle tarjolla ollutta työtä. Toimipisteessä on ollut työtä uudenkin sopimuksen mukaan yhdelle työntekijälle. Tämän johdosta ei myöskään työntekijän kieltäytyminen palkan alentamisesta ollut irtisanomisperuste.

Liittyen mahdolliseen taloudelliseen perusteeseen irtisanoa R, KKO totesi, että yhtiöllä on ollut Suomessa useita erilaisia palvelusopimuksia. Yhtiön palveluksessa on työskennellyt noin 12 000 työntekijää, jonka perusteella KKO katsoikin, ettei yksittäisen työntekijän palkalla ole ollut näissä olosuhteissa vaikutusta yhtiön toimintaedellytyksiin.

Johtuen siitä, että yhtiö oli vedonnut siihen, että se on käsitellyt jokaista asiakassopimusta kannattavuuslaskennassaan erillisenä osa-alueena, KKO totesi loppupäätelmänä, että palvelusopimukseen liittyvä lähinnä tarjouksen ja sopimuksen tekemistä koskeva erillisyys ei synnytä sellaista toiminnallista tai taloudellista itsenäisyyttä, joka oikeuttaisi tarkastelemaan palvelusopimusta ja siihen liittyviä työntekijöiden tehtäviä erillisenä toiminnallisena kokonaisuutena yhtiössä arvioitaessa työn vähentymistä työsopimuksen irtisanomisen edellytyksenä.

Mitä opimme tästä? KKO:n ratkaisun myötä on selvä, että työnantajayritykset, joilla on huomattavia asiakassopimuksia, eivät automaattisesti voi katsoa jokaista asiakassopimusta sellaisena erillisenä itsenäisenä kokonaisuutena, että työn vähentymistä voitaisiin arvioida vain tietyn sopimuksen piirissä. Arvioinnin pohjaksi tulee KKO:n mukaan ottaa toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäiset kokonaisuudet. Tällainen itsenäisyys voi ilmetä esimerkiksi erillisenä hallinnollisena organisaationa, omana henkilöstöpolitiikkana tai muusta yrityksestä erillisenä taloushallintona. Tämän kaltaista itsenäisyyttä ei ilmennyt yhtiön asiakassopimusten suhteen. KKO katsoi täten, että tarjolla olevan työn määrä yhtiössä ei ollut vähentynyt tuotannollisista tai taloudellisista syistä olennaisesti ja pysyvästi siten kuin työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa edellytetään. Yhtiöllä ei tämän vuoksi ollut perusteita irtisanoa R:n työsopimusta pelkästään sillä perusteella, että R oli kieltäytynyt palkan alentamisesta.

Lue lisää

Työsopimuslaki