Mankala-periaate Suomen energiateollisuudessa

Mankala-periaate on kiistatta Suomen energiateollisuuden tärkeimpiä periaatteita, jota ilman energiateollisuudella olisi merkittäviä haasteita. Ko. periaate muodostui 1960-luvulla korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksien KHO 1963-I-5 sekä KHO 1968 B II 521 myötä ja periaatteella tarkoitetaan omakustannusperiaatteella toimivan keskinäisen voimalaitosyhtiön omakustannushinnoitteluun liittyvää vero-oikeudellista käytäntöä. Ratkaisuissa oli kyse keskinäisen voimalaitosyhtiön verotuksellisesta kohtelusta nimenomaan kunnallisverotuksessa.

Mankala-periaatteella toimivien voimalaitosyhtiöiden omistajat, eli osakkaat, vastaavat toiminnan kustannuksista ja saavat vastineeksi sähköä omistusosuutensa suhteessa omakustannushintaan. Osakkaiden mahdollisesti alle markkinahintaan saamaa energiaa ei veroteta KHO:n päätöksien myötä, vaan KHO on todennut edellä mainituissa ratkaisuissa, että mankala-periaatteen mukaan toimivat voimalaitosyhtiöt eivät saa osingonluonteista eivätkä muutakaan veronalaista tuloa sen johdosta, että yhtiöiden osakkailtaan perimä hinta ehkä on käypää hintaa alempi, eli ko. periaatteen mukaan toimivien voimalaitosyhtiöiden omistajat eivät täten saa peiteltyä osinkoa.

Voimalaitosyhtiöiden osakkaat voivat itse käyttää voimalaitoksen tuottaman energian tai myydä sen markkinahintaan eteenpäin, jolloin lopputulemana on useimmiten se, että osakkaiden omakustannushintaan ostama energia myydään osakkaiden toimesta merkittävästi korkeampaan hintaan yleisillä sähkömarkkinoilla. Tähän myös liittyy olennaisesti, verotuksellisesti relevantti, peitelty osinko, jonka perusteella kunnat, joissa voimalaitosyhtiöt sijaitsivat, laittoivat vireille 60-luvun KHO-prosessit. Kuntien näkemys perustui siihen, että voimalaitosyhtiöiden tuottamasta energiasta syntynyt tulo ei mankala-periaatteen johdosta tuloutunut voimalaitosyhtiön sijaintikunnassa, vaan siellä missä omakustannushintaisesta sähköenergiasta hyötyminen tapahtui, eli sillä paikkakunnalla, jossa voimalaitosyhtiöiden osakkaat möivät tuotetun energian eteenpäin markkinahintaan.

Toisin sanoin, mankala-periaatteen myötä kunnilla, joissa sijaitsee ko. periaatteella toimiva voimalaitosyhtiö, ei ole mahdollisuuksia pyrkiä verottamaan itse voimalaitosyhtiöitä taikka yhtiöiden osakkaita. Tämä eroaa suuresti tavallisesta osakeyhtiön ja sen osakkaan verotuksesta, joissa toisaalta osakeyhtiötä verotetaan sen tuloksesta, toisaalta osakasta osakeyhtiön mahdollisesti jakamasta tulosta osingon muodossa.

Voidaan luonnollisesti katsoa mankala-periaatteella toimivien voimalaitosyhtiöiden osakasyhtiöiden saavan tuloa mankala-yhtiöiltä, koska ne hyötyvät suurella todennäköisyydellä alle markkinahinnan saatavasta sähköenergiasta. Näin ollen yhtiöiden voitaisiin periaatteessa katsoa saavan osingonluonteista tuloa, mikäli sähkön tuotantohinta on alempi kuin sähkön markkinahinta. Asia on kuitenkin ratkaistu KHO:n 1960-luvun ennakkoratkaisuilla, joiden mukaan tällaista verotettavaa tuloa tai peiteltyä osinkoa ei mankala-yhtiöiden osalta synny. Niin kauan kun sanotut 1960-luvun KHO-päätökset ovat voimassa, ei myöskään ole oletettavaa, että mankala-periaatteen mukainen tulkintalinja muuttuu. On kuitenkin mainittava, että europarlamentaarikot Satu Hassi ja Heidi Hautala ovat vuonna 2010 kyseenalaistaneet mankala-periaatteen laillisuuden esittämällä EU-parlamentille kirjallisen kysymyksen (E2217-10), jossa Hassi ja Hautala esittivät näkemyksen siitä, että kyse olisi peitellystä osingonjaosta. EU-komissio päätyi kuitenkin, kuten KHO, siihen, ettei mankala-periaate ole lainvastainen.

Lopuksi voitaneen myös tuoda esille se tosiseikka, että mankala-periaatteella toimiva voimalaitosyhtiö ei pääsääntöisesti pyri tuottamaan omistajilleen voittoa, jolloin se ei myöskään ole yhteisöverovelvollinen. Voidaan myös analogisesti viitata tuloverolakiin keskinäisen kiinteistöosakeyhtiöiden verotukseen, jonka lain 53 §:ssä todetaan, että keskinäisen asunto-osakeyhtiön osakkaan saama etu ei ole veronalaista tuloa. Näiden loppukaneettien johdosta voidaan katsoa, että KHO:n ratkaisujen myötä syntyneelle mankala-periaatteelle on löydettävissä selkeitä perusteita. Tulee kuitenkin vahvasti korostaa, että mankala-periaatteella toimivien keskinäisten voimalaitosyhtiöiden erityisestä verovapaudesta ei ole nimenomaista säännöstä yhdessäkään verolaissa. Verovapauden soveltuminen perustuu annettujen ennakkotapausten varaan ja ennakkotapaukset voivat aina muuttua toimintaympäristön muutosten myötä. Se jää nähtäväksi miten mankala-periaatteen käy tulevaisuudessa.