Pääomasijoittaminen Euroopassa

Startup-yritykset ja pääomasijoittaminen, eli venture capital, ovat termejä, joihin usein viitataan samassa yhteydessä. Pääomasijoittamisella tarkoitetaan sitä, että yrityksille ulkopuolinen taho, toisin sanoin sijoittaja, tekee sijoituksia sellaisiin julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin, joilla on hyvät kehittymismahdollisuudet. Pääomasijoittaja on harvemmin pysyvä omistaja, vaan pääomasijoittaja pyrkii irtautumaan yrityksestä sovitun suunnitelman mukaisesti, jonka yhteydessä sijoittaja pyrkii luonnollisesti realisoimaan mahdollisen arvonnousun.

Pääomasijoittamisen vahvimmat ja perinteikkäämmät juuret löytyvät USA:sta, mutta myös Euroopassa on ainakin jonkinasteiset, joskin kohtalaisen kehittymättömät, markkinat pääomasijoittamiselle. Euroopan osalta on erinäisiä ongelmakohtia, kuten se, että rajoittuneilla markkinoillamme ei välttämättä ole riittävästi paikallista pääomaa tai että pääomasijoittajat eivät riittävissä määrin ole vuorovaikutuksessa paikallisten startup-yrityksien kanssa. Tästä johdosta Euroopan unionin komissio tilasi selvityksen France Digitale -yhdistykseltä, joka 7.11.2014 julkaisi selvityksensä ”Boosting Digital Startup Financing in Europe“. Selvityksessä käy hyvin ilmi pääomasijoittamisen suurimmat ongelmat Euroopassa, jotka ovat:

1) Exit-mahdollisuuksien puute

2) Pääomasijoitusten maantieteellinen epätasapaino Euroopassa

3) Kansallisten startup-hubien välillä ei ole riittävästi yhteistyötä

4) Kansalliset erot lainsäädännössä

5) Eurooppalaiset yritykset kärsivät edelleen ”Ei keksitty täällä – Not Invented Here” -syndroomasta

Exit-mahdollisuuksien puutteella tarkoitetaan sitä, että Euroopassa pääomasijoittajat eivät koe, että olisi riittävästi mahdollisuuksia pääomasijoittajille irtaantua yrityksen omistajuudesta. Tämä taas on epäedullista pääomasijoittajille johtuen siitä, että exit-mahdollisuus edustaa pääomasijoittajille mahdollisuutta saada takaisin alkuperäinen sijoitus sekä samalla ottaa hyöty irti mahdollisesta yrityksen arvonnoususta. Mikäli taas exit-mahdollisuudet olisivat suosiollisemmat, johtaisi se pitkällä tähtäimellä muun muassa siihen, että exit-yrittäjillä olisi enemmän resursseja uusien yritysideoiden toteuttamiseksi sekä pääomasijoittajilla taas olisi tietystä yrityksestä irtaantumisen johdosta saaduilla varoilla mahdollisuus sijoittaa toisiin startup-yrityksiin. Tämän myötä saataisiin aikaan positiivinen kiertokulku, joka olisi omiaan elävöittämään ja innostamaan Euroopan yrityskulttuuria.

Pääomasijoitukset vaihtelevat myös maantieteellisesti merkittävissä määrin. Etelä-Euroopan maissa on puute startup-yritysten alkuvaiheiden sijoituksista kun taas muissa Euroopan maissa on ongelmia yrityksen myöhemmän vaiheen sijoituksien suhteen. Tämän myötä syntyy riski siitä, että etenkin startup-yritykset, jotka tarvitsevat myöhemmän vaiheen rahoitusta, hakeutuvat USA:han etsimään sitä.

France Digital huomasi selvityksessään myös, että kansallisten startup-keskusten (hub) välillä ei ole riittävästi yhteistyötä, vaan enemmänkin keskusten välillä on kilpailua. Tämä johtuu lähinnä siitä, että jokainen valtio pyrkii olemaan yrittäjyyden ylivaltias. Pääomasijoittajat voisivat kuitenkin toimia viestinviejinä keskusten välillä ja täten voitaisiin luoda todellista yhteistyötä keskusten välillä. Ongelma on kuitenkin myös se, että eurooppalaiset pääomasijoittajat harvemmin sijoittavat kansallisten rajojen ulkopuolelle johtuen muun muassa transaktiokuluista.

Eräs ongelma-alue on myös kansalliset erot eurooppalaisissa maissa liittyen vero- ja oikeusjärjestelmiin. Tietyissä Euroopan maissa esimerkiksi osakeoptiot katsotaan pelkästään johdon palkitsemistavaksi, jonka johdosta optioita verotetaan korkealla veroasteella, mikä taas voi olla negatiivista startup-yrityksille, joiden yhteydessä optioiden hyödyntäminen on tavallista. Selvityksen mukaan pääomasijoitusvaroilla on myös sijoitusmuotona negatiivinen maine Euroopassa, joka taas johtaa startup-yritysten tietynasteiseen riippuvuuteen julkisin varoin tapahtuvasta rahoituksesta. Mikäli tavoitteena ovat yhtenäiset pääomasijoittamismarkkinat Euroopassa, vaatinee se ainakin jonkinlaisen EU-tasoisen lainsäädännöllisen muutoksen liittyen pääomasijoittamiselle olennaisiin juridisiin kysymyksiin.

Lopuksi France Digitalin selvitys esittää, että monet eurooppalaiset yritykset kärsivät ns. ”Not Invented Here” -syndroomasta. Sillä tarkoitetaan sitä, että moni eurooppalainen yritys ei lähtökohtaisesti ymmärrä perusteita sille, että ostetaan ulkopuolisia innovaatioita. Tämän myötä startup-yrityksiä ja niiden innovaatioita harvemmin integroidaan eurooppalaisten suuryritysten liiketoimintaan. Ylimalkaan eurooppalaiset yritykset hankkivat harvoin toisia yrityksiä, ja mikäli yrityskauppoja tehdään, on useimmiten kyse markkina-aseman vahvistamisesta, ei uusien innovaatioiden integroimisesta yritykseen.

Selvityksessä esitetään tiettyjä ratkaisuja edellä mainittujen ongelmakohtien ratkaisemiseksi, tai edes ongelmien lieventämiseksi. On hyvinkin positiivista sekä pääomasijoittajien että startup-yrityksien näkökulmasta, että tämän kaltainen selvitys on tilattu EU:n toimesta. Se on omiaan osoittamaan, että ongelmiin on havahduttu ja että EU-tasolla pyritään löytämään tarvittavat ratkaisut.