Välimiesmenettely – Välitys­lausekkeen kustannus­määräys

Tausta

Keskuskauppakamarin välimieslautakunta on vastikään yhden välimiehen kokoonpanossa (välimiesmenettely) ottanut kantaa välityslausekkeen kustannusmääräyksen tulkintaan mitä tulee välimiesmenettelystä aiheutuvien kustannusten kohdentamiseen osapuolten välillä. Keskuskauppakamarin välimieslautakunta on 21.8.2015 julkaissut ko. ratkaisusta lyhyen englanninkielisen tiedotteen. Johtuen siitä, että välimieslautakunnan ratkaisut eivät ole julkisia, perustuu tämä oikeustapauskommentaari välimieslautakunnan julkaisemaan tiedotteeseen.

Lyhyt selostus riitakysymyksestä

Kyseessä olevan välimiesmenettelyn pääriitakysymys koski johtajasopimuksen väitettyä laitonta irtisanomista ja siihen perustuvia korvausvaatimuksia. Välimiesmenettelyn aloittamishakemuksen oli laittanut vireille yksityishenkilö X, joka oli toiminut yhtiön Y toimitusjohtajana.

Johtajasopimuksen välityslausekkeessa määrättiin seuraavanlaisesti:

“Disputes that may arise out of this Agreement shall, if the parties fail to reach an agreement by negotiation, be finally settled by arbitration in accordance with the Arbitration Rules of the Finnish Central Chamber of Commerce. The arbitration shall be held in Helsinki by one (1) arbitrator and the arbitral proceedings shall be conducted in the English language. The Company shall pay the fee of the arbitrator.”

Sen lisäksi, että X vaati korvausta johtajasopimuksen laittomasta irtisanomisesta, X vaati myös, että välimieslautakunta määräisi Y:n yksin korvaamaan sekä välimiehen palkkion että välimiesmenettelyn hallinnollisen hakemusmaksun sillä perusteella, että välityslausekkeen kustannusmääräyksessä määrättiin, että yhtiön, eli Y:n, tulee vastata välimiehelle tulevan palkkion maksamisesta (“The Company shall pay the fee of the arbitrator”).

Y taas vaati, että välimieslautakunta joko sivuuttaisi ko. kustannusmääräyksen taikka sitten kohtuullistaisi sitä oikeustoimilain 36 §:n perusteella. Y pyrki tällä tavoin vapautua velvollisuudestaan maksaa välimiesmenettelystä aiheutuvat kustannukset.

Välimiehen ratkaisu kustannuskysymyksessä

Välimies totesi ensin, että Y ei ollut esittänyt mitään pakottavaa perustetta sille, miksi välityslausekkeen kustannusmääräys tulisi sivuuttaa tai miksi sitä edes tulisi kohtuullistaa. Tässä kohdin välimies myös korosti sitä, että välityslausekkeen kustannusmääräystä ei voitu katsoa poikkeukselliseksi taikka kohtuuttomaksi Y:lle ottaen etenkin huomioon sen, että sen kaltaisia määräyksiä useasti löytyy johtajasopimuksista. Edellä mainitun lisäksi välimies huomautti, että pääriitakysymyksen aihe oli luonteeltaan juuri sellainen, jossa osapuolet ovat jo ennalta ottaneet kantaa välimiesmenettelyn kustannuskysymyksiin sopimuksien välityslausekkeissa. Toisin sanoin, välimies katsoi sen hyvinkin tavalliseksi, että johtajasopimuksiin lisätään välityslausekkeeseen määräys välimiesmenettelyn kustannuksien jakautumisesta. Tämän myötä välimies katsoi, että välityslausekkeen kustannusmääräys oli pätevä ja osapuolia sitova. Täten välimies määräsi Y:n, välityslausekkeen mukaisesti, vastaamaan välimiehen palkkiosta.

Liittyen välimiesmenettelyn hakemusmaksuun, jota X oli myös vaatinut Y:n maksettavaksi, välimies päätyi eri lopputulokseen. Välimies huomautti, että välityslausekkeen kustannusmääräyksessä mainittiin ainoastaan välimiehen palkkio ilman minkäänlaista lisäviittausta myös välimiesmenettelyn hakemusmaksuun. Tämän myötä välimies katsoi, että välityslausekkeen kustannusmääräystä tulisi sanamuodoltaan tulkita siten, että Y ei ollut suostunut maksamaan minkäänlaista hallinnollista hakemusmaksua riippumatta kiistan lopputuloksesta ja että X:n oli katsottava ymmärtäneen tämän. Välimies määräsi kuitenkin, huomioiden sen että X ja Y olivat molemmat osittain hävinneet kysymyksen koskien välityslausekkeen kustannusmääräystä, että molempien osapuolien oli maksettava puolet välimiesmenettelyn hakemusmaksusta.

Pohdintaa

Kyseessä oleva ratkaisu, lukematta varsinaista ratkaisua sen ollessa luonteeltaan ei-julkinen asiakirja, vaikuttaa varsin asianmukaiselta sekä oikeudenmukaiselta. Välimiehen ratkaisu kuitenkin korostaa sitä tosiseikkaa, että erinäisiä sopimuksia laadittaessa osapuolten tulee olla hyvinkin tarkkoja yksittäisten määräysten varsinaisesta sanamuodosta – olennaista on, että tilanteessa, jossa yksittäistä määräystä tulkitaan, tulee lopputuleman vastata osapuolten tosiasiallista tarkoitusta. Usein tämä edellyttää hyvinkin yksityiskohtaisia määräyksiä ja esimerkiksi otsikkotapauksen olennainen anti lienee se, että mikäli sopimuksen osapuolten tarkoitus on, että toinen osapuoli vastaa välimiesmenettelyn kaikista kustannuksista välimiesmenettelyn hakemusmaksusta alkaen, eikä pelkästään välimiehen palkkiosta, tulee tämä myös selkeästi kirjata välityslausekkeen kustannusmääräykseen. Täten vältytään otsikkotapauksen mukaisilta tulkintakysymyksiltä, jolloin mahdollisessa välimiesmenettelyssä on ainakin yksi ongelma vähemmän ja jonka myötä asianosaiset voivat keskittyä varsinaisen pääriitakysymyksen selvittämiseen. Tämäkin lienee kaikkien osapuolien intressissä.