Verosuunnittelu sijoittajan näkökulmasta – Osa II

Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa 30.1.2015 on käsitelty peruslähtökohdat mitä tulee sijoittajan verosuunnitteluun sekä olennaiset verosuunnittelun osa-alueet ovat lueteltu. Ensimmäisessä osassa on yhtälailla käsitelty osa-alueita liittyen kauppojen ajoitukseen, edestakaisiin osakekauppoihin sekä tappiolla myymiseen. Tässä artikkelisarjan toisessa, ja viimeisessä, osassa keskitytään osingonjaon huomioimiseen osakkeiden hankkimisessa/myymisessä sekä lahja- ja perintövero-oikeudellisiin näkökulmiin, jotka sijoittajan on hyvä pitää mielessä.

Osakkeiden hankkimisessa ja myymisessä tulee aina huomioida käsitteet “hankintameno” sekä “luovutushinta”. Hankintamenolla tarkoitetaan hankintahinnan ja hankintakulujen yhteismäärä kun taas luovutushinnalla ymmärretään yksinkertaisesti se hinta, jolla osakkeesta luovutaan. Jos sijoittaja on tekemässä osakekauppoja juuri ennen osingonjakoa, sijoittajan tulee ottaa huomioon ajoituksessa, että muun kuin 40 %:n hankintamenoon oikeuttavan osakkeen myyntivoitto verotetaan ankarammin kuin osinkotulon. Toisin sanoin, mitä alemmalla hinnalla osakkeen myy, sitä alemmaksi myyntivoitto saadaan. Tämä riippuu luonnollisesti myös osakkeen alkuperäisestä hankintamenosta. Sekä hankintamenon että luovutushinnan suuruuteen sijoittaja voi itse vaikuttaa, etenkin osingonjaon ajankohtina. Mahdollisimman suuren hankintamenon sijoittaja saa ostamalla osakkeet juuri ennen osingon irtoamispäivää kun taas mahdollisimman pienen luovutushinnan sijoittaja saa myymällä osakkeet heti osingonjaon jälkeen. Osingon irtoamispäivänä pörssiosakkeen arvo yleensä notkahtaa osingon arvon verran, jolloin asiantunteva sijoittaja myy osakkeita alemmalla luovutushinnalla alentaakseen mahdollista myyntivoittoa.

Sijoittaja voi myös hyötyä lahja- ja perintövero-oikeudellisista verosäännöistä jakaessaan kertynyttä varallisuuttaan jälkeläisilleen. Tällöin voidaan relevantit osa-alueet jakaa seuraaviin:

– lahjoitukset pienissä erissä

– perinnöt suoraan lapsenlapsille

– hallintaoikeuden hyödyntäminen

– henkivakuutuksien hyödyntäminen osana perintöverosuunnittelua

Lahjaverosäännökset sallivat pitkän tähtäimen verosuunnittelun, jonka avulla sijoittaja voi lahjoittaa jälkeläisille pienemmissä erissä varallisuutta ilman, että jälkeläisille koituu lahjoituksista lahjaveroseuraamuksia. Tämän myötä alle 4.000 euron lahjat ovat verovapaita. Tulee kuitenkin huomioida se rajoitus, että verovapautta koskee kolmen vuoden sääntö, eli mikäli saman henkilön antamien lahjojen yhteisarvo ylittää kolmen vuoden aikana 3.999 euroa, lahjan vastaanottajan on maksettava lahjaveroa. Raja on vastaanottajakohtainen, eli jos sijoittajalla on yksi lapsi ja tällä lapsella on aviomies sekä kolme lasta, sijoittaja voi lahjoittaa kaikille viidelle henkilölle 3.999 euroa per henkilö kolmen vuoden aikana, eli yhteensä 19.995 euroa. Tämä koko summa on lahjaverosta vapaa, jolloin sijoittaja on verovapaasti siirtänyt varallisuutta eteenpäin.

Sijoittaja voi myös vähentää jälkeläisille koituvaa lopullista perintöveroa lahjoittamalla taikka testamentilla määräämällä varallisuutta suoraan lapsenlapsille. Tällöin säästetään periaatteessa yhden sukupolven perintövero, joka suurien varallisuusmassojen kohdalla voi olla huomattava. Mikäli lapsenlapsia on useita alentaa se myös kokonaisverorasitusta, sillä perintö jakautuu useammalle perinnönsaajalle. Tulee myös huomioida, että alle 20.000 euron perinnöstä ei makseta veroa, eli sijoittaja voi testamentilla antaa jokaiselle lapsenlapselle 19.999 euroa ilman, että perinnöistä koituu veroseuraamuksia.

Hallintaoikeuden hyödyntämisellä sijoittaja voi myös pienentää jälkeläisten perintö- tai lahjaveron määrää. Tällöin sijoittaja pidättää itse omaisuuden hallintaoikeuden, eli sijoittaja saa omaisuuden tuoton ja maksaa omaisuuden ylläpitokulut, kun taas jälkeläiset saavat omaisuuden omistusoikeuden. Hallintaoikeuden pidättämisellä jälkeläisille koituvan perintö- tai lahjaveron määrää alennetaan hallintaoikeuden vuosiarvon mukaan, joka lasketaan tietyn ennalta määritellyn kaavan mukaan. Vähennys lopulliseen veroon on kuitenkin huomattava. On myös korostettava, että kun hallintaoikeus päättyy hallintaoikeuden haltijan kuolemaan, saa omistusoikeuden haltija, eli jälkeläinen, omaisuuden täyden omistus- sekä hallintaoikeuden ilman veroseuraamuksia. Tämäkin seikka on huomionarvoinen sijoittajan pohtiessa asianmukaista verojärjestelyä.

Artikkelin lopuksi voi myös lyhyesti mainita mahdolliset henkivakuutukset keinona verovapaasti siirtää varallisuutta jälkeläisille. Vakuutetun lähiomaisille maksettavat kuolintapauskorvaukset ovat perintöveron alaisia siltä osin kuin ne yhteensä edunsaajaa (useimmiten jälkeläinen) kohti ylittävät 35.000 euroa. Toisin sanoin, vakuutuskorvaukset ovat perintöverosta vapaita aina 35.000 euroon saakka.

Lue lisää

Verosuunnittelu sijoittajan näkökulmasta – Osa I

Yksityissijoittajan verotuksen pääpiirteistä