EU-komission ehdottamat avoimuus­säännöt – Vero­suunnittelun uudet tuulet?

Mistä on kyse?

Euroopan komissio antoi 21. kesäkuuta 2017 lakialoitteen, jolla ehdotetaan, että veroneuvoja asiakkailleen tarjoavien välittäjien, kuten verokonsulttien, kirjanpitäjien, pankkien ja lakimiehien, vastuuta laajennetaan ja toiminnan läpinäkyvyyttä tiukennetaan. Lakialoitteen perusteella tiettyjä tunnusmerkkejä sisältävistä rajatylittävistä verosuunnittelujärjestelmistä, jotka voivat johtaa julkisen sektorin tulonmenetyksiin, olisi jatkossa ilmoitettava veroviranomaisille aina ennen niiden käyttöönottoa.

Aggressiivisen verosuunnittelun tunnistaminen…

Lakialoitteessa ei ole määritelty aggressiivisen verosuunnittelun käsitettä, koska se on nykyään niin alati muuttuvaa ja monimuotoista, ettei komissiossa koettu sen tyhjentävää määrittämistä mahdolliseksi. Siten ainakin tältä osin ehdotus on yhteneväinen muidenkin EU:n viime vuosien instrumenttien kanssa, joissa myös korostetaan joustavuutta oikeusvarmuuden sijasta, joista esimerkkinä voitaneen mainita EU:n perintöasetus.

… tunnusmerkkien avulla

Koska aggressiivista verosuunnittelua ei ehdotuksessa määritellä, puhutaan ehdotuksessa sen sijaan aggressiiviselle verosuunnittelulle ominaisista tunnusmerkeistä (’hallmarks’), joiden täyttyessä veroneuvoja välittävien tahojen olisi jatkossa ilmoitettava niistä viranomaisille ennen niiden käyttöönottoa.

Komission määrittelemiä tunnusmerkkejä ovat:

– tappioiden käyttö verovelvollisuuden pienentämiseen;

– erityisen suotuisat verojärjestelyt; ja

– verojärjestelyt sellaisten maiden kautta, jotka eivät täytä kansainvälisiä hyvän hallintotavan standardeja.

Käytännössä tunnusmerkit voisivat siten täyttyä esimerkiksi silloin, kun verojärjestelyssä:

– maksetaan rajatylittäviä maksuja vastaanottajalle, joka sijaitsee verovapaassa valtiossa;

– käytetään lainkäyttöalueita, joissa on riittämätön tai heikko rahanpesun vastainen lainsäädäntö;

– tähdätään välttämään tulojen ilmoittaminen EU:n avoimuussääntöjen vastaisesti;

– kierretään EU:n tietojenvaihtoon perustuvia vaatimuksia; ja

– välittäjän palkkion ja verovelvollisen säästämän verokulun välillä on suora yhteys.

Kenellä on velvollisuus ilmoittaa tunnusmerkeistä?

Ilmoitusvelvollisuus rajatylittävistä verosuunnittelujärjestelmistä on:

– välittäjällä, joka on järjestänyt rajatylittävän verosuunnittelujärjestelmän toiselle;

– veroneuvontaa saavalla taholla, kun välittäjä ei sijaitse EU:ssa tai välittäjää koskee salassapito- ja vaitiolovelvollisuus (eli käsityksemme mukaan asianajajat ja lakimiehet) ; tai

– veroneuvontaa saavalla taholla, joka saa neuvontaa omilta (in-house) veroneuvojiltaan.

Milloin tunnusmerkeistä tulee ilmoittaa veroviranomaisille? Entä jos ilmoittaminen laiminlyödään?

Ehdotuksen mukaan välittäjien tulisi ilmoittaa veroviranomaisille verosuunnittelusta viiden päivän kuluessa neuvojen antamisesta asiakkaalle, mikäli edes yksi tunnistusmerkeistä täyttyisi asiakkaalle suunnitellussa toiminnassa. Laiminlyödessään ilmoitusvelvollisuutensa, välittäjälle asetettaisiin ehdotuksen mukaan tehokas, oikeasuhteinen ja ennalta ehkäisevä rangaistus.

EU:n laajuinen tietokanta epäilyttävistä verosuunnittelujärjestelmistä

Lisäksi ehdotuksen mukaan välittäjien ilmoittamista tiedoista luotaisiin keskitetty tietokanta, johon kaikilla EU:n jäsenvaltioilla olisi pääsy, ja jota hyödyntäen EU:n jäsenvaltiot voisivat paremmin ennaltaehkäistä ja estää haitallisia verojärjestelyjä. Huomattakoon kuitenkin, ettei tietorekisteriin rekisteröity järjestely itsessään tarkoittaisi, että tuo toimi olisi välttämättä haitallinen verojärjestely, vaan ainoastaan, että se olisi veroviranomaisten valvonnan alainen.

Lakialoitteen eteneminen ja alustavia näkemyksiä itse aloitteesta

Ehdotus etenee seuraavaksi Euroopan parlamentin käsiteltäväksi ja sen jälkeen EU:n neuvoston hyväksyttäväksi. Euroopan komission ounastelujen mukaan muutosehdotus astuisi voimaan 1.1.2019. Toisin sanoen, komission ehdotuksen kohtalo on edelleen kohtalaisen avoin, mutta se on varmaa, että ehdotuksesta tullaan käymään kiivasta keskustelua Euroopan parlamentissa.

Komission nykyehdotuksen suurin ongelma liittyy sen varsin merkittävään tulkinnanvaraisuuteen – ehdotuksesta ei miltään osin käy ilmi, missä vaiheessa agressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkistö täyttyy tavalla, että veroneuvojan on ilmoitettava järjestelystä kansalliselle veronsaajalle. Ehdotus on myös omiaan leimaamaan täysin laillisen verorasitusten optimoinnin joksikin lainvastaiseksi, ilmoittamisvelvollisuuden alaiseksi, järjestelyksi. Toki ehdotuksessa todetaan, että veronsaajan tietorekisteriin rekisteröity järjestely ei itsessään tarkoittaisi, että tuo toimi olisi välttämättä haitallinen verojärjestely, mutta verovelvollisten kannalta veroneuvojien mahdollinen ilmoittamisvelvollisuus on omiaan leimaamaan myös täysin laillista toimintaa.

Kommentaarin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Max Atallah.