Vuoden 2013 julkaistut verotiedot

Vuoden 2013 verotiedot tulivat julkisiksi 3.11.2014, jonka myötä perituttuun tapaan suomalainen media lähti seikkaperäisesti tutkimaan monen suomalaisen verotietoja, eli kuinka paljon oli tienattu ansio- ja pääomatuloja ja kuinka paljon kyseessä olevista tuloista oli maksettu veroja. Media keskittyi jälleen lähinnä julkisuudessa oleviin henkilöihin ja heidän tuloihin, jonka myötä monien lehtien etusivuilla oli luettavissa ns. skuuppeja tuloista ja veroasteista.

Viranomaisten hallussa olevien tietojen ollessa lähtökohtaisesti julkisia kuuluu se demokratian kantaviin periaatteisiin, että ulkopuoliset tahot voivat veronsaajalta pyytää kolmanisen osapuolien verotietoja. Se mitä median kuitenkin tulisi välttää, on väärän taikka harhaanjohtavan tiedon levittäminen. Verotietojen julkaisemisen myötä monet lehdet kummastelivat muun muassa miten Nokian ex-johtaja Jorma Ollilan veroaste oli vain reilut 20 prosenttia, vaikka Ollilan ansiotulot olivat yli 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Olilla leimattiin mediassa tämän myötä Suomen parhaaksi verosuunnittelijaksi ja tietyt kansalaisvaikuttajat esittivät, että Ollilan veroaste oli epäreiluuden perikuva ja että tämän kaltainen verokikkailu tulisi estää. Harva kuitenkaan otti huomioon sen, että Ollilan ansiotulot olivat peräisin palkkiosta, jonka hän vastaanotti toimiessaan kansainvälisen Shell-yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Kuten myös useat tiedostavat, mutta jonka suomalaiset mediat olivat sopivasti unohtaneet mainita, Shellin pääkonttori sijaitsee Alankomaissa. Suomella taas on voimassaoleva tuloverosopimus Alankomaiden kanssa, jonka myötä molemmat maat ovat sitoutuneet kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli suomalainen henkilö lähtee ulkomaille työskentelyvaltiosta olevan työnantajan palvelukseen, kyseisellä työskentelyvaltiolla on käytännöllisesti katsoen aina oikeus verottaa kyseinen palkka, jolloin myöskin veroprosentti määräytyy työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan. Monien Suomen solmimien verosopimuksen myötä Suomella voi kuitenkin olla verotusoikeus. Kyseisestä palkasta on annettava veroilmoitus myös Suomeen. Jos tulo verotetaan Suomessa, kaksinkertainen verotus poistetaan, joka periaatteessa tarkoittaa, että jos ulkomailla on maksettu veroa, se hyvitetään lain ja verosopimusmääräysten mukaisesti Suomessa. Hyvitys tehdään saman tulolajin Suomessa maksettavista veroista. Hyvityksen saaminen edellyttää selvitystä ulkomailla maksetusta verosta.

Edellä mainittuun viitaten, voinee vahvana päätelmänä, tuntematta yksityiskohtia Ollilan tilanteesta, esittää, että Ollilan todellinen veroaste huomioiden sekä Alankomaissa että Suomessa tapahtuneen tuloverotuksen on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisessa mediassa esitetty veroaste. Hyvitystä Suomen tuloverosta ei käytännössä voi saada ilman, että on tosiasiallisesti maksettu tuloveroa tulon lähdevaltiossa, eli työskentelyvaltiossa.

Tämä ei kuitenkaan ole verosuunnittelua, vaan enemmänkin valtioiden välisten verosopimusten määräysten hyödyntämistä asianmukaisella tavalla. Case Ollila osoittanee sen, että puhtaasti verotietoja lukemalla ja siteeraamalla ei välttämättä saa kokonaiskäsitystä tietyn henkilön tuloista ja todellisesta veroasteesta, minkä tosiseikan myös suomalainen media voisi sisäistää. Ennen jokavuotisia verotietojen julkaisuja media voisi myös tutustua kansainvälisen verotuksen pääperiaatteisiin, jolloin vältyttäisiin ainakin perusteettomilta uutisotsikoilta.