Yksityissijoittajan verotuksen pääpiirteistä

Sijoittajan toimiessa yksityishenkilön asemassa, eli yksityissijoittajan roolissa, on sijoitustuoton verotuksella hyvinkin merkittävä asema johtuen siitä, että tärkeintä on luonnollisesti käteen jäävä todellinen tuotto. Verotus on yksi keskeisimmistä, ellei keskeisin, kustannus, joka voi vähentää huomattavissa määrin sijoittajan lopullista tuloa.

Yksityishenkilöiden kohdalla keskeiset tulolajit jakautuvat joko ansiotuloiksi taikka pääomatuloiksi, jonka myötä on myös luonnollista, että ansiotuloina ja pääomatuloina verotettavat ansiot lasketaan erikseen toisistaan.

Ansiotulot ovat hyvinkin suppeasti määritelty tuloverolaissa, jossa todetaan ainoastaan, että ansiotuloa ovat muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus. Ansiotulosta maksetaan progressiivista valtionveroa, jonka lisäksi ansiotuloista maksetaan myös kunnallisveroa, kirkollisveroa (mikäli kirkon jäsen), päivärahamaksu sekä sairaanhoitomaksu. Tämän lisäksi työnantaja perii palkasta työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.

Sijoittajan kannalta kiinnostus painottunee kuitenkin ansiotulojen vastapuoleen, eli pääomatuloihin sekä niiden verotuksen pääpiirteisiin. Tuloverolain mukaan pääomatuloiksi katsotaan myyntivoitot, vuokrat, sijoitusrahastojen ja säästöhenkivakuutusten tuotot, tietyt korot, puunmyyntitulot sekä osa yritys- ja maataloustulosta. Ylimalkaan pääomatulojen verotuksesta voinee todeta, että nykyinen pääomaverojärjestelmä on veronmaksajille hyvinkin monimutkainen, joka taas luonnollisesti on omiaan lisäämään verosuunnittelua sekä pääomapakoa Suomesta.

Tätä kirjoitusta laadittaessa pääomatuloja verotetaan 30 prosentin veroasteella siltä osin kuin verotettavan pääomatulon määrä on korkeintaan 30.000 euroa. Mikäli pääomatulon määrä ylittää sanotun rajan, maksaa verovelvollinen 33 prosenttia 30.000 euroa ylittävästä määrästä. Muutos perustuu valtiovarainministeriön talousarvioesitykseen vuodelle 2015 sekä sen perusteella tehtyyn hallituksen esitykseen HE 122/2014.

Vuoden 2015 osalta pörssiyhtiön osinko on 85 prosentin osalta verotettavaa pääomatuloa ja 15 prosenttia on verovapaata tuloa. Osinkoa maksettaessa suoritetaan automaattisesti 25,5 prosentin ennakonpidätys, joka luetaan osingonsaajan hyväksi lopullisessa verotuksessa.

Seuraavaksi päästäänkin sitten siihen kokonaisuuteen, jonka kanssa moni sijoittajana toimiva yksityishenkilö kamppailee, nimittäin listaamattoman yhtiön jakama osinko. Tämä voi muun muassa ajankohtaistua tilanteissa, jossa yksityishenkilö sijoittaa osakeyhtiönsä kautta ja nostaa sitten sijoitustuottoa osinkona osakeyhtiöstä taikka tilanteissa, joissa on kyse perheomisteisesta sukuyhtiöstä. Tämän kaltaisesta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siltä osin kuin osingon määrä vastaa enintään osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua 8 prosentin vuotuista tuottoa. Jos osingonsaajan verovuonna saamien tällaisten osinkojen yhteismäärä ylittää 150 000 euroa, ylimenevästä osasta on veronalaista pääomatuloa 85 prosenttia ja verovapaata tuloa 15 prosenttia.

Jos osinko on yli 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, ylimenevästä osasta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.

Toisin sanoin listaamattoman yhtiön omistajan osinkoverotus perustuu pääasiallisesti kahteen ydinseikkaan, eli henkilön saamaan osingon kokonaismäärään ja yrityksen nettovarallisuuteen.

Sijoittajan näkökulmasta on myös olennaista huomioida asuntojen myyntivoitot. Mikäli kyseessä on oma asunto, on oman vakituisen asunnon myyntivoitto verovapaata, mikäli asunto on omistusaikana ollut vähintään kaksi vuotta omassa tai perheen käytössä. Tulee erityisesti korostaa sitä, että verovapaus säilyy, vaikka asunto olisi ollut vuokrattuna ennen tai jälkeen oman asumisen.

Loppukaneettina liittyen nimenomaan edellä käsiteltyyn pääomatuloverotukseen ja sen progressioon riippuen siitä, että onko osinko listatusta taikka listaamattomasta yhtiöstä, voinee todeta, että se tekee osakesijoittamisen muita sijoittamisvaihtoehtoja epäedullisemmaksi tai vähintään sekavammaksi. Suomessa tulisi vakavasti ryhtyä pohtimaan vaihtoehtoja nykyiselle pääomaverotuksella, joista tuoreimpana vaihtoehtona on vero-oikeuden dosentti Janne Juuselan ehdotus neutraalista pääomaverosta, joka entistä enemmän kannustaisi osakesijoittamiseen. Toisin sanoin, erinäisiä vaihtoehtoja kyllä on löydettävissä, mutta se vaatii myös todellista tahtotilaa.