KKV totesi Jääkiekon SM-liiga Oy:n ja liigaseurojen välisen ”Jokerit-sopimuksen” kilpailulain vastaiseksi

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on 31.10.2019 antamassaan päätöksessä katsonut Jääkiekon SM-liiga Oy:n ja sen osakkaiden välisen ns. Jokerit-sopimuksen kilpailulainsäädännön vastaiseksi, ja määrännyt sen soveltamisen lopetettavaksi uhkasakon voimalla.

Asian tausta

Jääkiekon SM-liiga Oy (jäljempänä ”Liiga”) ja sen osakkaat (jäljempänä ”Liigaseurat”) ovat vuosina 2014 ja 2016 yksissä tuumin sopineet, että Liigaseurat eivät palkkaa Jokerit Hockey Club Oy:n (jäljempänä ”Jokerit”) pelaajia kesken kauden, sekä pidättäytyvät harjoitusotteluiden pelaamisesta Jokereiden kanssa. Lisäksi osapuolten välillä oli sovittu siitä, että Liigaseurat eivät solmi seuraavaa kautta koskevia pelaajalainasopimuksia Jokerit-pelaajien kanssa kesken kauden. Järjestelyn tarkoituksena on ollut suojata Liigan ja Liigaseurojen taloudellisia intressejä vaikeuttamalla pelaajasiirtoja Liigaseurojen ja KHL:ssä pelaavan Jokereiden välillä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä ”KKV”) kiinnostui yllämainitusta järjestelystä ja aloitti sittemmin 16.3.2017 oma-aloitteisen selvitystyön, ottaen tarkasteluunsa Jokerit-sopimuksen kilpailulainsäädännölliset ongelmakohdat. Suomen Jääkiekkoilijat ry (jäljempänä ”Pelaajayhdistys”) jätti KKV:lle 31.3.2017 toimenpidepyynnön samasta asiasta.

Lainvastainen sopimus

KKV:n Jokerit-sopimusta koskevan päätöksen aineistosta ilmenee, että Liigan johtoryhmän 29.1.2014 päivätyssä kokouspöytäkirjassa on todettu Liigaseurojen toimitusjohtajien kesken suullisesti päätetyksi, ettei yksikään seura ole yhteistyössä Jokereiden kanssa. Jokerit-sopimus on tämän jälkeen vahvistettu kirjallisesti Liigan johtoryhmän kokouksessa 15.12.2016, jonka kokouspöytäkirjassa todettiin sovituksi käytännöksi se, että sellaiset Jokereiden pelaajat, joilla on kauden alkaessa sopimus Jokereiden kanssa, eivät voi tehdä sopimusta yhdenkään Liigaseuran kanssa kyseisen kauden aikana – kattaen niin ikään vuokrasopimukset kuin myös siirtojärjestelyt ulkomaalaisen joukkueen kautta. Yllämainitusti myös seuraavaa kautta koskevista pelaajalainasopimuksista Jokereiden kanssa sovittiin pidättäytyä kesken kauden.

KKV:n päätös

KKV totesi 31.10.2019 antamassaan päätöksessä, että Liigan ja Liigaseurojen sopima Jokereita syrjivä menettely on ollut Suomen ja EU:n kilpailulainsäädännön vastainen. Liigan ja Liigaseurojen menettely (kollektiivinen boikotti) on ollut kilpailulain (948/2011) 5 § sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ”SEUT”) 101 artiklan vastaista toimintaa. Kielletty menettely on lopetettava välittömästi, ja lopettamismääräys on väkevöitetty 75 000 euron suuruisella uhkasakolla jokaista asianosaista kohden.

Kotimainen lainsäädäntö

Kilpailulain 5 § seuraa, että sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.

Kumotun ja kilpailulailla korvatun kilpailurajoituslain (1992/480) esitöissä on lisäksi todettu unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöön viitaten, että kilpailunrajoitus voi olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella voi olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, todellinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen. Käsitetasolla ’kauppa’ on hyvin laaja, ja se kattaa myös sellaiset järjestelyt, joilla syrjäytetään tai pyritään syrjäyttämään sisämarkkinoilla toimiva kilpailija, ja näin ollen vaikutetaan kilpailun rakenteeseen sisämarkkinoilla.

EU:n lainsäädäntö ja tuomioistuinkäytäntö

Kilpailulain 3 § seuraa, että kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tulee kilpailulain ohella sovellettavaksi SEUT 101 ja 102 artiklat. Kauppavaikutuksen edellytykset täsmentyvät yllämainitusti kumotun kilpailurajoituslain esitöissä.

SEUT ei kilpailulain tapaan sisällä soveltamisalarajausta, jonka mukaisesti sen 101 artiklan 1 kohta voisi jäädä soveltamatta työmarkkinoita koskeviin sopimuksiin tai järjestelyihin. Yhteisöjen tuomioistuin – eli nykyinen EU-tuomioistuin – on oikeuskäytännössään kuitenkin ottanut kantaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseen työmarkkinoita koskeviin sopimuksiin, ja sallinut tiettyjä kilpailua rajoittavia vaikutuksia sisältäviä sopimuksia. Oikeuskäytännöstä ja SEUT:n tarkoituksen- ja johdonmukaisesta tulkinnasta seuraa silti se, että tällaiset kilpailua rajoittavat sopimukset voivat pääasiallisesti tulla kyseeseen vain silloin, kun niillä pyritään kohentamaan olemassa olevia työehtoja ja -olosuhteita, eli saavuttamaan työmarkkinasopimuksilla tavoiteltavia ja hyväksyttäviä sosiaalisia päämääriä.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi se, että EU:n kilpailulainsäädäntö tulee sovellettavaksi urheilutoimintaan niissä tapauksissa, kun kyse on taloudellisesta toiminnasta. Sovellettavuuden arvioinnissa huomioidaan kokonaistilanne, sekä millaisia vaikutuksia ja tavoitteita menetelmän voidaan todeta sisältävän. Asiassa tulee myös tapauskohtaisesti tutkia, ovatko menettelystä aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset pyrkimyksen välttämätön seuraus, sekä tarkastella seurausten suhteellisuutta menettelyn tavoitteisiin nähden. Euroopan komission ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä oikeutetuiksi tavoitteiksi on nähty yleensä itse kilpaurheilun järjestämiseen ja toteuttamiseen liitettäviä pyrkimyksiä.

KKV:n päätöksen perustelut

Asiassa esitetyn näytön perusteella KKV katsoo, että Liigan ja Liigaseurojen kilpailulainsäädännön vastainen menettely on alkanut alkuvuodesta 2014, jolloin Liigan johtoryhmässä sovittiin yhteistyön ja pelaajasiirtojen rajoittamisesta Jokereiden suuntaan.

Liigaseurojen ollessa keskenään kilpailevia yrityksiä, tulee heidän myös pystyä itsenäisesti päättämään pelaajahankinnoistaan ilman pelaajaliikenteen rajoittamista. Liigan ja Liigaseurojen välisessä Jokerit-sopimuksessa on KKV:n mukaan ollut kyse kilpailijan poissuljentaan tähtäävästä markkinoiden jakamisesta, joka on toteutettu kollektiivisen boikotin ja tuotannon rajoittamisen – eli pelaajaliikenteen rajoittamisen – keinoin. Kyseinen järjestely onkin tullut täyttämään vakavan kilpailunrajoituksen tunnusmerkit.

Mitä puolestaan tulee kilpailuoikeuden soveltamiseen urheilutoimintaan, katsoo KKV asiassa näytetyn selväksi, että Liigan ja Liigaseurojen välinen menettely liittyy taloudelliseen toimintaan, ja toteaa kyseisen menettelyn kuuluvan näin ollen kilpailulainsäädännön soveltamisalaan. Urheiluun liittyvät erityispiirteet eivät muuta tätä arvioita.

KKV katsoo niin ikään, että Liigan ja Liigaseurojen välisessä Jokerit-sopimuksessa ei ole kyse yksittäisen pelaajan tai pelaajien ryhmän työsuhteen ehdoista, vaan kyseessä on kilpailuilla markkinoilla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän ulkopuoliseen kilpailijaan kohdistetusta kielletystä menettelystä. Jokerit-sopimus ei myöskään ole sellainen työmarkkinoiden sosiaalisia päämääriä palveleva sopimus, jonka voitaisiin luokitella EU-tuomioistuinkäytännössä kilpailulainsäädännön ulkopuolelle jääväksi kollektiiviseksi työmarkkinasopimukseksi.

KKV kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että Pelaajayhdistys ei ole ollut Jokerit-sopimukset yhtenä osapuolena, eikä tältäkään osin voi siten nähdä, että kyseessä olisi työmarkkinaosapuolten välille solmitusta työehtosopimuksesta tai muusta vastaavasta sovitusta järjestelystä.

Edellä esitetyin perustein KKV katsoo, ettei Liigan ja Liigaseurojen menettelyssä – eli Jokerit-sopimuksessa – ole kyse kilpailulain 2 § 1 momentin työmarkkinapoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Kyseessä on KKV:n mukaan elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua rajoittava menettely. Näin ollen asiassa tulee sovellettavaksi kilpailulain ja EU:n kilpailulainsäädännön säännökset.

KKV ei myöskään näe, että Jokerit-sopimuksen tavoitteena olisi jokin Komission ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön määrittämä yleisen edun mukainen tavoite, kuten esimerkiksi urheilun integriteetin tai urheilukilpailun asianmukaisuuden varmistaminen. Kokonaisvaltaisen arvioinnin johtopäätös on KKV:n mukaan se, että Jokerit-sopimuksella ei ole urheilun kannalta hyväksyttävää tavoitetta, jonka turvin se voitaisiin luokitella kilpailuoikeudellisesti sallituksi. Esillä olevan menettelyn voi siten tyhjentävästi todeta kuuluvan kilpailulainsäädännön soveltamisalaan.

KKV katsoo, että sopimuksen tarkoituksena on ollut suojata Liigan ja siihen kuuluvien Liigaseurojen taloudellisia etuja rajoittamalla kilpailua. Yllämainituin perustein KKV toteaa, että Liigan ja Liigaseurojen lainvastainen menettely on ollut omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden kauppaan ja sen rakenteeseen. Täten KKV soveltaa tapaukseen kilpailulain 5 § lisäksi SEUT 101 artiklaa.

Mitä seuraavaksi?

KKV:n päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää. Asianosaiset voivat valittaa päätöksestä markkinaoikeuteen. Nordic Law:lla jäämme puolestamme mielenkiinnolla seuraamaan tilanteen kehittymistä, sekä sitä, että jatkuuko KKV:n kieltämä menettely ns. hiljaisen herrasmiessopimuksen muodossa, ja mikäli jatkuu, niin missä määrin ja keiden taholta?

Kommentaarin laatimiseen osallistui toimistomme lakimiesharjoittelija Jere Lehtimäki. 

Jaa:
Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Tilaa uutiskirje

Älä huoli, me voimme auttaa varmasti. Ota meihin yhteyttä, niin keskustellaan lisää.