Liiketoimintakauppa vai osakekauppa

Kun puhutaan yrityskaupasta voi kauppa olla toteutettu joko osakekaupan tai liiketoimintakaupan muodossa. Tässä artikkelissa tarkastelemme näiden kahden yrityskaupan eroja, niiden luonnetta, sekä niiden verotuksellisia lähtökohtia. Huomionarvoista on, ettei yrityskauppaa tule ainakaan automaattisesti sekoittaa yhtiön sulautumis- tai jakautumismenettelyihin, jotka tietyin edellytyksin voivat olla veroneutraaleja.

Yrityskauppojen nimitykset, osakekauppa ja liiketoimintakauppa, antavat hyvää osviittaa siitä, mistä ostajaosapuoli on kiinnostunut ja mistä myyjä on puolestaan luopumassa: kohdeyhtiön osakkeenomistajuudesta, vai kohdeyhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta. Yrityskauppaa suunnitellessa ja kaupan sopimuksissa on siksi syytä kiinnittää huomiota siihen, ketkä kaupan osapuolet ovat ja mikä kaupan tarkka kohde on.

Osakekauppa

Osakekaupassa kaupan osapuolina ovat myytävän yhtiön osakkeiden osakkeenomistajat ja ostajaosapuoli, joka voi olla yhtiö, useampi yhtiö, luonnollinen henkilö tai useampi luonnollinen henkilö. Myyjiä voi siten olla useampi, kuten myös ostajia.

Osakekaupassa yhtiön osakkeenomistajat myyvät yhtiön omistamiseen oikeuttavat osakkeet ostajaosapuolelle ja osakkeenomistajat puolestaan saavat myyntihinnan itselleen. Kaupan kohteena ovat siten tietyn kohdeyhtiön tietyt osakkeet, eikä yhtiö itsessään ole osapuolena kaupassa eikä se siksi myöskään vastaanota osakkeiden kauppahintaa. Osakekaupalla ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta kohdeyhtiön velvoitteisiin tai oikeuksiin, eli kohdeyhtiön solmimat sopimukset ja velvoitteet säilyvät ennallaan ja yhtiön toiminta jatkuu muuttumattomana, ellei uudet omistajat päätä toisin saadessaan yhtiön osakkeenomistajuuden. Yhtiön toiminta säilyy siten lähtökohtaisesti ennallaan.

Liiketoimintakauppa

Liiketoimintakaupassa myyjänä toimii puolestaan kaupan kohteena oleva yhtiö ja ostajaosapuoli maksaa liiketoimintakaupan kauppahinnan suoraan yhtiölle, eikä siten yhtiön osakkeenomistajille. Liiketoimintakauppa mahdollistaa sen, että liiketoiminnan omistava yhtiö luopuu joko koko liiketoiminnasta tai osasta sitä liiketoimintaa mitä kohdeyhtiö harjoittaa.

Jos liiketoimintakaupan kohteena on vain osa myyjäyhtiön liiketoiminnasta, jatkuu myyjän liiketoiminta muilta osin normaalisti liiketoimintakaupan jälkeen, kun kaupan kohteena oleva liiketoiminta on siirtynyt ostajaosapuolelle. Liiketoimintakaupassa ostajaosapuoli on yleensä yhtiö, sillä kaupan tarkoituksena on usein hankkia jo valmis liiketoiminta osaksi omaa liiketoimintaa. Jos liiketoiminnan omistava yhtiö puolestaan luopuu osasta liiketoimintaansa tätä tarkoitusta varten perustetulle uudelle yhtiölle, puhutaan jakautumisesta.

Verotukselliset ja taloudelliset lähtökohdat

Kuten kaikkien yritysjärjestelyjen kohdalla on järjestelyn verotukselliset lähtökohdat syytä ottaa huomioon jo yrityskaupan suunnittelu- ja neuvotteluvaiheessa. Keskeinen verotukseen vaikuttava tekijä on juuri yrityskaupan muoto. Kaupan kohteena olevan yhtiön osakkeenomistajat päättävät viime kädessä siitä, toteutetaanko kauppa osakekauppana, jolloin he menettävät omistuksen yhtiön osakkeisiin, vai liiketoimintakauppana, jolloin osakkeenomistajien omistama yhtiö luovuttaa ostajalle osan tai koko liiketoimintansa.

Kun liiketoimintakauppaa tarkastellaan kaupan kohteena olevan liiketoiminnan omistavan yhtiön osakkeenomistajan näkökulmasta, maksaa yhtiön osakkeenomistaja veroja kahteen kertaan. Yhtiö maksaa ensiksi veroja yrityksen liiketoiminnan myynnin yhteydessä syntyneestä voitosta ja osakkeenomistajat maksavat veroja, kun he nostavat yhtiölle liiketoimintakaupasta tuloutuneita varoja osinkona tai palkkana. Liiketoimintakauppa on kuitenkin usein verotuksellisesti kevyempi osakkeenomistajan tuloverotukselle kuin osakekauppa.

Osakekaupassa osakkeenomistajien osakkeisiin perustuva verotus toimii tavanomaista kaavaa noudattaen. Osakkeenomistajaa ei siten veroteta siitä, että hän omistaa osakkeita, vaan verotus toteutuu siinä vaiheessa, kun osakkeet tuottavat voittoa omistajalleen (osinko) tai kun osakkeet myydään. Osakekaupassa kohdeyhtiöön ei kohdisteta veroja, vaan myyjänä toimineet osakkeenomistajat maksavat pääomatuloveroa osakekaupassa saaneesta voitostaan henkilökohtaisessa verotuksessaan.

Muut keskeiset seikat

Osake- ja liiketoimintakaupan keskeisenä erona on, että myyjänä oleva taho on täysin eri osapuoli ja siksi myös kaupan veroseuraamukset määräytyvät eri tahoille. Osakekaupassa kohdeyhtiö ei maksa veroja, vaan veron maksaa myyjänä oleva osakkeenomistaja. Ostaja puolestaan maksaa osakesaannista aiheutuvan varainsiirtoveron, joka määräytyy osakekaupan kauppahinnan mukaan. Liiketoimintakaupassa myyjänä toimii liiketoiminnan omistava kohdeyhtiö, joka myös maksaa veron.

Yrityskaupan muodosta riippumatta, on sopimusasiakirjat ja due diligence-toimet syytä laatia huolella. Osakekaupassa on kaupan kohde yleensä helposti rajattavissa tiettyihin osakkeisiin, tai esimerkiksi koko osakekantaan. On kuitenkin syytä muistaa, että osakekaupassa yhtiö pysyy muuttumattomana, ja siten myös esimerkiksi kaikki kohdeyhtiön sopimukset, varat, velat ja omistukset siirtyvät kaupan myötä ostajalle, jos osakekauppa koskee koko osakekantaa. Kauppaan voi siten sisältyä velvoitteita ja riskejä, joihin ostajaosapuolen on syytä tutustua huolella, jotta ne voidaan ottaa huomioon kauppakirjan laadinnassa.

Liiketoimintakaupassa kaupan kohteen rajaaminen voi puolestaan olla haasteellisempaa ja tietyissä tilanteissa liiketoiminnan omistavan yhtiön on myös tehtävä mittavia toimia, jotta kaupan kohteena oleva liiketoiminta saadaan erotettua liiketoiminnan omistavan yhtiön muusta toiminnasta. Sopimuksissa ja kauppakirjassa on siten keskeistä määritellä kaupan kohde tarkoin, sillä liiketoimintaan saattaa kohdistua ja kuulua aineettomia oikeuksia, sopimuksia, lisenssejä ja esimerkiksi työntekijöitä.

Yritysten välisiin kaupallisiin sopimuksiin liitetään usein ehto sopimuksen siirrettävyydestä. Ei siten ole tavatonta, että liiketoiminnan siirtäminen toiselle yritykselle saattaa antaa liiketoiminnan omistavan myyjän muille sopimusosapuolille oikeuden irtisanoa sopimus välittömästi, jos sopimus siirretään kolmannelle. Huolellinen due diligence on siten välttämätöntä eritoten liiketoimintakaupassa, sillä myyjä saattaa joutua käymään läpi jokaisen yhtiön solmiman sopimuksen erikseen ja neuvotella sopimuksen siirrettävyydestä ennen kuin kauppa voidaan toteuttaa.

Lopuksi

Erinäiset yritysjärjestelyt ovat luonnollinen osa monen yrityksen elinkaarta ja kuten edellä huomataan, ei valinta osakekaupan ja liiketoimintakaupan välillä aina ole aivan yksiselitteinen. Tehokas liiketoiminta- ja verosuunnittelu, sekä huolellinen due diligence, ovat keskeinen osa yrityksen taloudellista päätöksentekoa yrityskauppatilanteissa ja ovat siten kannattavia niin yhtiölle kuin osakkeenomistajille. Jotta yritysjärjestely saataisiin toteutettua mahdollisimman mutkattomasti, on yrityskauppaan ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Meillä Nordic Law’lla on laaja ammattitaito sekä yritysjärjestelyiden toteuttamisesta että niiden verokohtelusta ja ammattilaisemme avustavat sinua hahmottamaan ja suunnittelemaan yrityskaupan tai yritysjärjestelyn mahdollisimman verotehokkaalla tavalla. Mikäli sinulla on kysymyksiä liittyen yrityskauppaan verotukseen, tai jos vain haluat kartoittaa verotehokkaampien vaihtoehtojen mahdollisuuksia, niin olethan yhteydessä matalalla kynnyksellä – avustamme mielellämme!

Tämän artikkelin laadintaan osallistui juristiharjoittelijamme Charlotta Grandell.