Case Repo – Pirkanmaan käräjäoikeus velvoitti Tampereen Tapparan korvaamaan entiselle pelaajalleen maksamattomia lomakorvauksia

Pirkanmaan käräjäoikeus velvoitti 28.2.2020 päivätyssä ratkaisussaan Tamhockey Oy:n korvaamaan entiselle työntekijälleen maksamattomia lomakorvauksia. Kyse on tuttavallisemmin ilmaistuna tamperelaisen jääkiekkoseura Tapparan, ja sen entisen laitahyökkääjän Sebastian Revon välisestä kiistasta. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, ja nähtäväksi jää siirtyykö asia ylempien oikeusasteiden käsiteltäväksi. Case Repoa voi kuitenkin jo nyt pitää kotimaiselle pääsarjakiekolle merkittävänä ennakkotapauksena, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun pelaaja vaatii lomakorvauksia oikeusteitse.

Asian tausta

Tapauksessa oli pelkistettynä kyse siitä, että Sebastian Repo (jäljempänä ”Pelaaja” tai ”Repo”) vaati entiseltä työnantajaltaan, eli Tamhockey Oy:lta (jäljempänä ”Tappara” tai ”Seura”), korvauksia hänelle kuuluvista maksamatta jääneistä lomakorvauksista. Tapparalla oli kuitenkin asiasta täysin eri näkemys, ja seura esittikin vastauksessaan pelaajan kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Tappara vaati lisäksi pelaajaa palauttamaan tälle maksettuja palkkoja sopimussakkona pelaajan allekirjoitettua NHL-sopimuksen kesken voimassa olleen työsuhteen.

Tutustumalla käräjäoikeuden ratkaisuun voi todeta, että tapaus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Käymme tässä tiivistetysti läpi kaikista kiinnostavimmat osuudet, eli lomakorvauksia ja palkan palautusvelvollisuutta koskevat asiakysymykset.

Lomakorvauksista

Repo vaati kanteessaan käräjäoikeutta vahvistamaan hänen olevan oikeutettu saamaan Tapparalta pitämättä jääneiden vuosilomiensa sijasta vuosilomalain (162/2005) mukaiset lomakorvaukset. Vastauksessaan Tappara puolestaan väitti pelaajan ja seuran sopineen kokonaispalkkauksesta, jossa pelaajalle maksetut palkat sisälsivät laskennalliset lomakorvaukset ja loma-ajan palkan.

Käräjäoikeus viittasi ratkaisussaan lomakorvausten osalta vuosilomalain 17 §:ään, jonka mukaan työntekijällä on oikeus lomakorvaukseen siltä osin, kuin mitä hänelle on työsuhteen päättyessä jäänyt käyttämättä kertynyttä vuosilomaa. Käräjäoikeus muistutti vuosilomalain olevan pakottava säännös siten, että sopimus, jolla vähennetään työntekijälle kuuluvia etuja, on mitätön. Työehtosopimuksessa on toki mahdollista sopia vuosilomalain säännöksistä poikkeavalla tavalla. Mutta kuten käräjäoikeus ratkaisussaan esille nosti, ei asiakokonaisuudessa löytynyt tältä osin liikkumavaraa, vaikkakin liigaseuroja edustavan SM -Liiga Oy:n ja pelaajia edustavan Suomen Jääkiekkoilijat ry:n neuvottelema Tapparan ja Revon väliseen sopimuskokonaisuuteen kuuluva ns. Yleissopimus monilta osin muistuttaa työehtosopimusta. Työehtosopimuslain (436/1946) 1 §:n mukaan työehtosopimuksen voivat kuitenkin tehdä vain työnantajia ja työntekijöitä edustavat rekisteröityneet yhdistykset, eikä SM -Liiga Oy siten ole kelpoinen solmimaan työehtosopimusta, jolla se pystyisi kajoamaan vuosilomalain 17 §:ään pelaajien haitaksi.

Käräjäoikeuden mukaan Tapparan käsitys kokonaispalkkausmallista sisälsi myös ajatusvirheen. Tuomioistuin nosti esille muun muassa sen, että seuran ilmoituksen mukaan sen liigajoukkueen kesäloma on heinäkuussa, ja Tapparan palkkaliitteen mukaan Revolle oli määrä maksaa loma-ajalta saman suuruinen kuukausierä kuin muiltakin kuukausilta. Kun loma-ajalta oli tarkoitus maksaa normaali palkka, ei loma-ajan palkka tai lomakorvaus voinut tällöin sisältyä muilta kuukausilta maksettaviin kuukausieriin. Tuomioistuimen mukaan Tapparan kokonaispalkkausmalli voisi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, jos loma-ajalta ei maksettaisi palkkaa. Tällöin loma-ajan palkan jakaminen muille kuukausille olisi mahdollista. Seuran palkkaliitteen mukainen palkkausmalli ei kuitenkaan ollut tämän mukainen.

Käräjäoikeus painotti laskennallisen lomakorvauksen sisällyttämisen maksueriin tarkoittavan sitä, että pelaajasopimuksen perusteella ei tule maksettavaksi lomakorvausta, mikäli sopimus päättyy ilman, että pelaaja saa pitää hänelle kuuluvia lomia ja nauttia loma-aikana maksettavaa palkkaa. Juuri näin tapauksessa olikin käynyt, sillä Repo allekirjoitti kesällä 2017 NHL-sopimuksen ja lähti Tapparasta kesken sopimuskauden Florida Panthersin leirityksille. Ratkaisussaan käräjäoikeus linjasi vastoin Tapparan näkemystä Revolla olevan oikeus vuosilomalain mukaisen kertymän vastaavaan rahalliseen korvaukseen lomista, joita hän ei ollut työsuhteensa aikana voinut pitää.

Palkan palautusvelvollisuudesta

Tapparan esittämä vaatimus Revon kesäkuukausien palkan palautusvelvollisuudesta tämän lähdettyä yllämainitusti NHL-organisaation leirityksille olivat käräjäoikeuden käsissä paperia. Tappara argumentoi palkkojen takaisinperinnän sopimussakkona olevan pelaajasopimuksissa yleisesti käytettävä ehto sellaisissa tilanteissa, kun pelaaja allekirjoittaa NHL-sopimuksen kesken voimassa olevan sopimuskauden. Pelaaja vaati itse palkan palautusvelvollisuuden sovittelua, ja myös tuomioistuin löysi laajat perusteet oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n soveltamiselle sovittelun aikaansaamiseksi. Perusteista helpoimmin lähestyttävänä voidaan pitää Tapparan saama siirtokorvaus (selvityksen perusteella 58.000 tai 65.000 Yhdysvaltojen dollaria) pelaajan allekirjoitettua NHL-sopimuksen. Tapparalle ei siis aiheutunut taloudellista vahinkoa pelaajan purettua työsopimuksen lähtemällä Pohjois-Amerikkaan, vaan seura oli päinvastoin hyötynyt tästä taloudellisesti. Käräjäoikeus sovittelikin maksettujen palkkojen palautusvelvollisuutta siten, että se katsoi Tapparan vaatimuksen perusteettomaksi ja hylkäsi vaateen kokonaan.

Sopimussakon hylkäämisen osalta on myös kiinnostava huomata käräjäoikeuden antaneen painoarvoa ns. PTA-sopimukselle, eli NHL:n ja Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n väliselle sopimukselle, jonka myös Suomen Jääkiekkoliitto ry on allekirjoittanut. Kyseisen sopimuksen allekirjoittajat vakuuttavat, että PTA -sopimus sitoo kansallisia yhteisöjä, liigoja ja seuroja. Sopimuksen mukaan seura ei saa vaatia pelaajalta sopimussakkoa tai mitään muutakaan taloudellista etua sen takia, että pelaaja allekirjoittaa sopimuksen NHL-seuran kanssa. Käräjäoikeus katsoikin sopimussakkoa hylätessään, että Tapparan palkkojen takaisinperintää on pidettävä PTA-sopimuksen vastaisena, ja että kyse on sellaisista olosuhteista, joissa palautusehtoon vetoamista on pidettävä kyseenalaisena ja oikeustoimilain 33 §:n muistuttavana tilanteena:

”Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.”

Muutoksen äärellä?

Käräjäoikeus linjasi siis ratkaisussaan, että jatkossa myös jääkiekkopelaajilla on oikeus vuosilomalain mukaisiin lomiin ja lomakorvauksiin. Tuomioistuin teki niin ikään selväksi, että jääkiekkoseurojen on syytä tarkastaa palkkojen takaisinperintää koskevat käytäntönsä.

Käräjäoikeuden tuomio ei toki vielä ole lainvoimainen, ja linja saattaa muuttua, mikäli asia siirtyy korkeamman oikeusasteen käsiteltäväksi. Spekuloida voi myös sen suhteen, että täyttyvätkö liigaseurojen postilaatikot korvausvaatimuksilla lähikuukausien aikana, sillä lomakorvausten kanneaika on vuosilomalain 34 §:n mukaan kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana lomakorvaus olisi tullut maksaa. Oli niin tai näin, niin odotettavissa on ainakin jääkiekkoseurojen sopimuskäytäntöjen päivitystä, ja Case Repo on samalla omiaan luomaan painetta työehtosopimuksen syntymiselle kansallislajimme tarpeisiin.

Oman lusikkansa soppaan tuo 30.04.2020 raukeava Yleissopimus. Tätä silmällä pitäen on viimeistään nyt syytä julistaa kevään, eli jääkiekkokansan parhaan ajan alkaneeksi.

Kommentaarin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Jere Lehtimäki.

05.03.2020 MAX