KHO 1.10.2020 T 3837 (julkaisematon) – Sijoitusvarallisuuden siirto osittaisjakautumisella

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 1.10.2020 antanut mielenkiintoisen ratkaisun KHO 1.10.2020 T 3837 liittyen sijoitusvarallisuuden siirtoon osittaisjakautumisella. Ratkaisussa KHO kumosi keskusverolautakunnan antaman kielteisen ennakkoratkaisun KVL:2019/34, jossa oli kyse perheyhtiön sijoitustoiminnan eriyttämisestä osittaisjakautumisella ja jossa avainasemassa oli sijoitustoiminnan arviointi liiketoimintakokonaisuuden määritelmän valossa.

Tapauksen tausta

Ennakkoratkaisua hakenut A Oy oli monialaisesti toimiva perheyhtiö, joka harjoitti myös sijoitustoimintaa. A Oy:llä oli noin 20 miljoonan euron sijoitusvarallisuus, jota hallinnointiin kolmen eri ulkopuolisen varainhoitajan kautta. Yhtiön sijoitustoimintaa johti noin 10 kertaa vuodessa kokoontunut sijoitusneuvosto. Sijoitusneuvoston puheenjohtaja käytti 1–2 päivää viikossa tehtäviensä hoitamiseen, mutta pääasiallinen kaupankäynti hoidettiin ulkopuolisten varainhoitajien toimesta. Itse sijoitustoiminta oli aktiivista ja transaktioita kertyi yli 10 kpl kuukaudessa.

A Oy:llä oli tarkoitus siirtää sijoitusvarallisuutensa, varainhoitajien kanssa tehdyt sopimukset sekä sijoitusneuvoston osittaisjakautumisella uuteen sijoitusliiketoimintaa varten perustettavaan osakeyhtiöön. Keskusverolautakunta katsoi, että A Oy:n harjoittama sijoitustoiminta ei EVL 52 c §:n mukaan voitu katsoa liiketoimintakokonaisuudeksi. Keskusverolautakunta perusteli päätöstään muun muassa sillä, että kyse ei ollut sellaisesta yhtiön liiketoimintaan liittyvästä varojen ja velkojen kokonaisuudesta, joka organisatorisesti muodostaisi itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön.

A Oy valitti keskusverolautakunnan päätöksestä KHO:een.

KHO:n päätös (1.10.2020 T 3837)

A Oy vaati valituksessaan KHO:lle, että osittaisjakautumisessa erkaantunut sijoitusliiketoiminta muodostaisi EVL 52 c §:ssä tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden, jolloin osittaisjakautuminen olisi verovapaa. KHO hyväksyi A Oy:n valituksen. KHO katsoi, että A Oy:n sijoitustoimintaa voitiin sen laajuus huomioon ottaen pitää itsenäisesti toimeentulevana yksikkönä.

KHO katsoi perusteluissaan, että varojen sijoittaminen ulkopuolisten varainhoitajien avulla ei muodostanut estettä järjestelylle, kun otettiin huomioon sijoitusneuvoston asema yhtiössä. KHO katsoi myös, että siirtävään yhtiöön jäi osittaisjakautumisen jälkeen vähintään yksi liiketoimintakokonaisuus, jolloin EVL 52 c §:n soveltaminen oli mahdollista.

Päätöksen vaikutukset

KHO:n ratkaisun vaikutuksia Verohallinnon menettelytapoihin on tässä vaiheessa vielä haastava arvioida ottaen huomioon sen, että kyseessä on julkaisematon ratkaisu. KHO:n tulkintalinja on kuitenkin selvästi armeliaampi verrattuna aikaisempaan oikeuskäytäntöön.

Positiivisena huomiona voidaan todeta, että KHO antoi ainakin epäsuorasti painoarvoa verovelvollisen omalle subjektiiviselle käsitykselle liiketoimintakokonaisuudesta. Näin ollen verovelvollisen oikeutta valita erilaisista toimintavaihtoehdoista ei lähdetty rajoittamaan.

Kommentaarin laatimiseen osallistui myös toimistomme vanhempi lakimiesharjoittelija Johan Thodén.

20.10.2020 JON