KHO 2014:161 - Työnantajan kustantama koulutusohjelma

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 4.11.2014 antanut uuden ennakkoratkaisun KHO 2014:161 vuosille 2013 sekä 2014 liittyen siihen, että katsotaanko työnantajan työntekijälle kustantama koulutusohjelma veronalaiseksi tuloksi työntekijälle.

Selostus ratkaisusta

A, joka oli koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, oli useita vuosia ollut pääomasijoitustoimintaa harjoittavan B Oy:n toimitusjohtajana. Sitä ennen hän oli työskennellyt yli 20 vuotta johtotehtävissä eri yrityksissä.

A oli työnantajansa aloitteesta sopinut osallistumisesta 3–6 vuotta kestävään Aalto-yliopiston Doctor of Business Administration (DBA) -koulutusohjelmaan. Sopimuksen mukaan työnantaja maksoi koulutuksesta aiheutuneet kustannukset, hakemusmaksun 1 500 euroa ja vuosimaksun 29 000 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Yhtiön maksuvelvollisuus koulutuksen kustannuksista päättyisi, jos A irtisanoutuisi työstään yhtiöstä riippumattomista syistä. Tällöin A olisi velvollinen korvaamaan yhtiön maksamat koulutusohjelman kustannukset kahden irtisanoutumista edeltävän koulutusvuoden ajalta.

Kun otettiin huomioon työnantajayrityksen toimiala, A:n asema yrityksessä ja koulutuksen sisällöstä annettu selvitys sekä A:n ja työnantajan välisen koulutussopimuksen ehdot, työnantajayrityksen katsottiin hankkineen koulutuksen liiketoimintaansa varten. A:lle ei syntynyt työnantajan maksamien koulutuskustannusten osalta hänen tuloverotuksessaan verotettavaa palkkaluonteista etuutta siitä, että B Oy maksoi kyseisen koulutuksen.

Ratkaisun perusteista

KHO:n tapausselostuksesta ilmenee useita seikkoja, jotka puhuvat nimenomaan veronsaajan näkemystä vastaan siitä, että työnantajan kustantama koulutusohjelma tulisi katsoa työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi. Opinnoissa kiinnitettiin erityistä huomiota teorioiden käytännön sovellutuksiin liike-elämässä. Kurssiopintojen ja seminaarien suorittamisen lisäksi koulutusohjelmaan kuului liike-elämään ja käytännön johtamistyöhön liittyvä lopputyö. Hakijan lopputyön aihe oli sovittu työnantajayhtiön kanssa. Yhtiö sai hakijan lopputyön tulokset käyttöönsä ja niitä oli tarkoitus hyödyntää sen harjoittamassa toiminnassa.

Näin ollen koulutusta voitiin hakemuksen olosuhteissa pitää hakijan ammattitaitoa kehittävänä ja ylläpitävänä ja sen katsottiin tapahtuvan ensisijaisesti työnantajan intressissä. Täten KHO lopullisesti katsoi, että A:lle ei syntynyt veronalaista ansiotuloa työnantajan suorittamista koulutusohjelman hakemusmaksusta sekä vuosimaksuista.

Loppupäätelmänä voinee KHO:n ratkaisusta esittää, että mikäli työnantajan työntekijälle kustantama koulutusohjelma tapahtuu pääasiallisesti työnantajan intressissä ja että työntekijän kouluttaminen ohjelman avulla kehittää ja ylläpitää työntekijän työssä vaadittavaa ammattitaitoa, voitaneen katsoa, että koulutusohjelmasta aiheutuva kustannus ei ole veronalaista ansiotuloa työntekijälle.

08.01.2015 JON