KHO 2017:5 – Korkokulujen vähennysoikeus

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:5 oli kyse korkojen vähennyskelpoisuudesta tilanteessa, jossa voitonjakopäätöksen perusteella jaettavaksi päätetty määrä jätettiin velaksi, josta yhtiö maksaisi markkinaehtoista korkoa.

Tausta

Eräs kuntayhtymä omisti sähköä tuottavan osakeyhtiön koko osakekannan. Aiemmin ns. Mankala-periaatteella toiminut – tuottamansa sähkön omakustannehintaan osakkeenomistajillensa myynyt – kuntayhtiö oli yhtiöitetty Kuntalakiin (410/2015) otetun yhtiöittämisvelvollisuuden vuoksi. Mikäli kunta tai kuntayhtymä oli ennen lain voimaantuloa hoitanut tehtävää omana toimintanaan kilpailutilanteessa markkinoilla, tehtävä tuli siirtää – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – yhteisömuodossa hoidettavaksi tai muuten järjestää toiminta siten, että se ei vääristä kilpailua.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa kuntayhtymä oli toiminut kuntalain edellyttämällä tavalla ja muuttanut omistamansa osakeyhtiön yhtiöjärjestystä siten, että yhtiö myi itse tuottamansa sähkön markkinoille. Samassa yhteydessä yhtiön pääomarakennetta oli tarkoitus muuttaa siten, että osakeyhtiö jakaisi voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varansa, sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta, osakkeenomistajana olevalle kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätettäisiin velaksi, josta osakeyhtiö maksaisi markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.

Yhtiö haki ennakkoratkaisua verohallinnolta siitä, ovatko näin syntyneestä velasta maksetut korot vähennyskelpoisia yhtiön verotuksessa EVL:n 18 §:n ja 18a §:n mukaisesti. Verohallinto kuitenkin katsoi, että yhtiö ei ollut esittänyt ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetylle järjestelylle liiketaloudellisia syitä ja katsoi, että kyseessä on tyypillisestä veron kiertämiseen liittyvästä edestakaisesta ja monivaiheisesta oikeustoimesta. Korot eivät olleet verohallinnon näkemyksen mukaan vähennyskelpoisia ottaen huomioon VML 28 §:n säännökset (eli yleislauseke koskien veronkiertoa).

Yhtiö haki päätökseen muutosta hallinto-oikeudelta, joka hylkäsi yhtiön valituksen.

KHO:n ratkaisu ja perustelut

Yhtiö haki muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka otti asian ratkaistavakseen ja lausui seuraavaa:

”Yhtiön valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätöksen ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiölle kertyvät korkokulut ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vähennyskelpoisia saman lain 18 a §:ssä säädetyin rajoituksin, jos yhtiö jakaa voitonjakokelpoiset (8 599 791 euroa) ja varojenjakokelpoiset (14 009 539 euroa) varansa sidottua omaa pääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jää velaksi, josta yhtiö maksaa markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.“

KHO:n mukaan osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen sen osakkaille osinkona tai muuna varojenjakona. Voitonjako on yhtiökokouksen päätettävissä. Yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetun osingonjaon ja muun varojenjaon yhteydessä muodostuvaa velkaa oli siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuvana velkana ja velasta kertyviä markkinaehtoisen korkokannan mukaisia korkokuluja elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkokuluina. Velasta kertyneet korkokulut ovat yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettujen rajoitusten mukaisesti, vaikka yhtiön velkoja on yhtiön ainoa osakkeenomistaja.

Yhtiön ainoana velkojana ja osakkeenomistajana toimivan kuntayhtymän asema verotuksessa on normaalista poikkeava. Kunta on verovelvollinen vain kunnalle ja siltäkin osin vain elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta siten kuin TVL 21 §:ssä on säädetty. Kunta ei kuitenkaan ole verovellinen elinkeinotoiminnan tulosta eikä kiinteistön tuottamasta tulosta, mikäli elinkeinotoimintaa on harjoitettu kunnan omalla alueella tai kiinteistö on sijainnut kunnan omalla alueella. Näin ollen kunta on verovelvollinen vain sellaisesta harjoittamastaan elinkeinotoiminnan tulosta, joka on saatu toisen kunnan alueelta tai toisen kunnan alueella omistamansa kiinteistön tulosta, jos kiinteistöä on käytetty muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen.

KHO katsoikin yhtiön ja sen osakkeenomistajan erillisiksi verovelvollisiksi eikä antanut kunnan verotuksellisen erityisaseman vaikuttaa yhtiön verotukselliseen asemaan.

Näkemyksiä

Tapauksessa verohallinto sovelsi VML 28 §:ää varsin alhaisella kynnyksellä. Kun kysymyksessä oli osakeyhtiölain mukaisesta varojenjaosta, ei liiketaloudellisten syiden tarkastelu ole asian keskiössä. Olennaista on sen määrittely, onko yhtiön varojenjaosta aiheutunut velka ja sen korko elinkeinotoiminnasta aiheutuneen velan korkoja. Nyt kyseisen ratkaisun jälkeen osingonjaon ja muun vapaan oman pääoman jaon mahdollistamiseksi otetun velan koron vähennyskelpoisuudesta ei ole epäselvyyttä.

On edelleen huomattava, että KHO katsoi sen olevan vailla merkitystä, miten osingon vastaanottajaa verotuksellisesti kohdellaan. Olennaista on tarkastella varoja jakavaa yhteisöä.

Kaiken kaikkiaan, KHO:n vuosikirjapäätös on omiaan vahvistamaan sen, että kunhan yhtiö noudattaa osakeyhtiölain asettamia vaatimuksia asianmukaisesta pääomarakenteesta, on yhtiöllä oikeus vapaasti valita sopiva pääomarakenne, jolloin mm. edellä mainitun kaltainen järjestely on mahdollinen. Tällöin myös yhtiöillä on lähtökohtaisesti oikeus vähentää järjestelystä kertyvät korkokulut.

20.02.2017 JON