NFT-buumi jatkuu vahvana

Osana alkuvuodesta käynnistynyttä kryptovaluuttoja koskevaa artikkelisarjaamme haluamme ylimääräisen kirjoituksen muodossa nostaa valokeilaan erään tämän syksyn kuumimman ilmiön kryptokentällä – toisin sanoen non-fungible tokenin (jäljempänä ”NFT”). Tarjoamme tässä artikkelissa läpileikkauksen NFT-liitännäisistä oikeudellisista teemoista ja kysymyksistä.

Mikä ihmeen NFT?

Todetaan heti alkuun: NFT:t eivät itsessään ole juridisesti monimutkaisia, mutta niihin liittyy erinäisiä seikkoja, joita on hyödyllistä hahmottaa ennen kuin niiden antaa viedä täysin mukanaan. Ensi alkuun on kuitenkin syytä ymmärtää, mitä NFT:t ylipäänsä ovat ja, miten ne eroavat perinteisistä kryptovaluutoista.

Yksinkertaisesti ilmaistuna NFT poikkeaa tavallisista kryptovaluutoista siten, että kyseessä on täysin uniikki rahake – esimerkiksi digitaalista taidetta ilmaiseva kuva tai video – jonka tiedot on tallennettu lohkoketjuun ja rakennettu tietyn lohkoketjustandardin päälle, useimmiten Ethereum-alustalle joko ERC-721 taikka ERC-1155 standardia hyödyntäen. Johtuen kuitenkin Ethereumin nykyisellään korkeista transaktiokuluista, on yhä useampi NFT-kokoelma viime aikoina lanseerattu Solana-lohkoketjulla.

NFT voi edustaa käytännössä aivan mitä tahansa, eli kyseistä teknologiaa hyödyntämällä voidaan vaikkapa tokenisoida auto tai kerrostalo ja tallentaa ne tämän jälkeen lohkoketjuun osoittamaan omistusoikeutta sekä siirtää sen jälkeen silmänräpäyksessä kryptolompakosta toiseen. NFT on siis itsessään uniikki yksittäinen rahake, ja sitä ei siten myöskään voida tavanomaisten keskinäiseen vaihdettavuuteen perustuvien kryptojen tapaan vaihdella suoraan keskenään samanarvoiseen ja samanlaiseen NFT:hen.

Pitäen mielessä yksilöllisen NFT:n uniikin luonteen, tarkoittaa se samalla usein sitä, että sen arvo voi heitellä laidasta laitaan puhtaasti yhteisön subjektiivisen arvion perusteella. Tokenisoidun taiteen osalta voidaan esimerkiksi ajatella, että tunnetun taiteilijan piirtämä appelsiini on NFT-muodossa arvokkaampi kuin naapurin Matin kynästä syntynyt miltei täysin identtinen teos. Tässä mielessä ei myöskään voida olla käyttämättä verrokkina fyysisten keräilykorttien hinnanmäärittelymekanismia, jonka ytimessä on loppupeleissä kuitenkin se, että riittävän moni ihminen katsoo tietynlaisen kortin omistamisen hienoksi ja tavoittelemisen arvoiseksi seikaksi. Tämän jälkeen kortin lopullinen hinta määritellään kysynnän ja tarjonnan kautta – samoja lainalaisuuksia soveltaen oli kyseessä sitten fyysisessä taikka digitaalisessa muodossa oleva keräilyharvinaisuus.

Nyt kun pintaa on raapaistu, on seuraavaksi paikallaan käydä läpi muutamia keskeisiä juridisia lähtökohtia ja aspekteja aiheen tiimoilta.

NFT:n liikkeeseenlasku

NFT:n liikkeeseenlasku alkaa luonnollisesti itse NFT:n luontiprosessilla, jossa esimerkiksi tietty kuvataide tokenisoidaan ja muutetaan NFT-muotoon tietyn token-standardin päälle lohkoketjuun tallennettavaksi. Tässä kohtaa NFT:n liikkeeseenlaskija kääntyy useimmiten kolmannen osapuolen pakeille, eli sellaisen palveluntarjoajan puoleen, joka pystyy tarjoamaan teknologian NFT:n luomiseen – ns. minttauksen. Näissä tilanteissa NFT:n luonut henkilö ja minttauksesta vastaava taho solmivat minttaussopimuksen, jossa siis tulisi sopia mahdollisimman tarkasti palveluntarjoajan vastuista, osapuolten keskinäisistä taloudellisista oikeuksista NFT:hen minttauksen jälkeen sekä muista tavanomaisista detaljeista, niin immateriaalioikeuksien kuin salassapidon osalta.

Kuka tahansa voi siis luoda ja laskea liikkeelle NFT:n, kuten myös tuhannet ihmiset tekevät joka päivä. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että jos liikkeeseen laskettava NFT täyttää Suomen virtuaalivaluuttalain mukaisen määritelmän virtuaalivaluutalle, joka taas on katsottava varsin laajaksi käsitteeksi, edellyttää se pääsääntöisesti Suomessa rekisteröitymistä virtuaalivaluutan tarjoajaksi Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin. Myöskin Finanssivalvonnan asiantuntijat ovat olleet sen kannalla, että NFT:t voivat tiettyjen edellytysten täyttyessä olla virtuaalivaluutan määritelmän piirissä, kuten Finanssivalvonnan vastikään julkaistusta blogikirjoituksesta ilmenee.

Jos täten NFT:n luonteesta tai siihen liitännäisistä toiminnoista seuraa virtuaalivaluutan tarjoajan rekisteröitymisvelvollisuus, on myös syytä pitää mielessä siitä seuraavat laajat rahanpesulainsäädännöstä kumpuavat lisävelvoitteet sekä markkinointiin liittyvät rajoitteet.

Sopimusoikeudellisia aspekteja

Kun NFT:tä myydään eteenpäin tai sen minttauksesta sovitaan, on tärkeä eritellä sopimusteitse tarkat rajat niistä oikeuksista, jotka kuuluvat myytäväksi tai siirrettäväksi kyseisen NFT:n mukana. Tokenisoidun taiteen osalta on erityisen olennaista sopia siitä, että miten immateriaalioikeudet rajataan, ja siirtyykö esimerkiksi minttaajalle oikeus myydä NFT:tä edelleen jälkimarkkinoilla tietynsuuruista liikkeeseenlaskijalle kanavoituvaa rojaltimaksua vastaan.

Myös NFT:n ostajan tulee ymmärtää, mitä hän on ostamassa. NFT:hen voi esimerkiksi olla sisäänrakennettuja älysopimustoimintoja, kuten vaikkapa edelleen myyntiä koskevien rojaltejen osalta – näin ollen perusteellinen ostettavaan NFT:hen tutustuminen on pidettävä varsin suotavana. Ilman riittävää ymmärrystä yksittäisen NFT:n omistamiseen liittyvistä oikeuksista on mahdotonta ymmärtää sen todellista arvoa tai myöhempää käyttöhyötyä. Ostaja on esimerkiksi voinut ajatella pilkkovansa ostamansa NFT:n myöhemmin useaan pienempään fraktioon edelleen myyntiä varten, mutta vasta oston tehtyään huomaa, ettei se kyseisen tokenin osalta ole edes mahdollista. Edelleen myymiseen liittyvät säännöt vaihtelevat myös eri maanosien ja valtioiden välillä, joten niin liikkeeseenlaskijan kuin myös ostajan tulee ymmärtää mahdolliset soveltuvasta sääntelykehikosta tai kauppapaikkojen säännöistä kumpuavat rajoitteet ja merkitykset, esimerkiksi juuri rojaltimaksujen tehokkaan toteutumisen osalta.

Yleisiä liitännäisvelvoitteita ja huomioita

Kuten jo yllä on mainittu, tulee NFT-kentällä toimivien tahojen ymmärtää kyseisiin tokeneihin liittyvien toimintojen mahdollinen luvanvaraisuus. On niin ikään tärkeä tiedostaa sekä kotimaisen että ulkomaisten oikeusjärjestelmien tulkinnat NFT-liitännäisten tulojen verotuksesta, riippuen siitä onko kyseessä puhtaasti NFT:n myyminen taikka rojalteista saatuja tulovirtoja. Eri maissa on myös vaihtelevia tulkintoja siitä, minkä luontoisena varallisuuseränä NFT:tä pidetään. Suomalaisten liikkeeseenlaskijoiden on erityisesti pidettävä mielessä, että luodun NFT:n tulee tosiasiallisesti olla tavallisista kryptovaluutoista poikkeavasti yksittäinen ja uniikki ei-lajiesinemäinen token, jotta sen ei katsota täyttävän virtuaalivaluutan tunnusmerkkejä aiheuttaen näin liudan lisävelvoitteita mm. rekisteröitymisvelvollisuuden muodossa.

Tietosuojaan- ja tietoturvaan liittyvistä huomiosta voidaan todeta, että NFT:t harvemmin sisältävät eivätkä siten myöskään merkittävissä määrin johda henkilötietojen käsittelyyn. Tietoturvaan liittyvät kysymykset ovat kuitenkin erittäin olennaisia, ja näin ollen on syytä pohtia tarkasti etukäteen, minkä token-standardin päälle NFT rakentuu, ja millä tavoin NFT-transaktiot on turvattu. Tämä kysymys on relevantti niin ostajalle kuin myös liikkeeseenlaskijalle – heikon tietoturvan kauppapaikalta hankittu NFT voi osoittautua huijaukseksi ja kehnosti valittu minttaaja voi johtaa epäonnistuneeseen liikkeeseenlaskuun.

Immateriaalioikeudet

Immateriaalioikeudelliset rajanvedot ovat erittäin keskeinen osa NFT:n arvoa. Vaikka tietty henkilö siis pystytään lohkoketjun avulla todentamaan tietyn tokenin omistajaksi, ei se laisinkaan tarkoita että hän automaattisesti olisi kyseiseen tokeniin liittyvien immateriaalioikeuksien haltija. Tietyn NFT:n ostamisesta kiinnostuneen henkilön tulee siis ymmärtää ja havaita tokenin tekijänoikeuksiin ja muiden IPR-oikeuksien omistuksiin liittyvien yksityiskohtien merkitys. Tavanomaisesti NFT:n liikkeeseenlaskija haluaa nimittäin suojata oman selustansa, eikä esimerkiksi myönnä NFT:n ostajalle mitään kyseiseen tokeniin liittyviä tekijänoikeuksia, vaan esimerkiksi ainoastaan sen, että ostaja saa NFT:n omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. On myös tyypillistä, että liikkeeseenlaskija on älysopimuksella rakentanut NFT:hen toiminnon, jonka myötä ostajalle myönnetään lisenssi käyttää kyseistä tokenia tiettyyn tarkoitukseen – esimerkiksi pitämään NFT:tä esillä henkilökohtaisessa NFT-galleriassa muiden ihasteltavana.

Immateriaalioikeuksien osalta on niin ikään yleistä, että tietyn vahvan brändin sisältävä NFT on koodattu tuottamaan tietynsuuruista edelleen myynnistä syntyvää rojaltimaksuun perustuvaa tuloa liikkeeseenlaskijalle – eli sitä käytetään yhtenä keinona sisällyttää brändiarvo suoraan NFT:n muihin ominaisuuksiin. Jos NFT:n ostaja ei noudata tokenin omistamiseen liittyviä ehtoja, tai esimerkiksi menettelee NFT-kauppapaikan immateriaalioikeussääntöjen vastaisesti, on mahdollista, että kauppapaikka evää tokenin omistajalta kaikki oikeudet tokeniin – unohtamatta mahdollisuutta sille, että liikkeeseenlaskija käynnistää oikeusprosessin tokenin omistajaa vastaan vaatien korvauksia esimerkiksi tekijänoikeusloukkauksista. Luonnollisesti tämä toimii molempiin suuntiin, eli NFT:n ostanut henkilö voi puolestaan esittää omat vaatimuksensa, mikäli hän katsoo tulleensa kärsineeksi vahinkoa esimerkiksi sen seurauksena, että tokenin omistamisen ehtoja on jätetty noudattamatta hänen haitaksi. Kiitos lohkoketjuteknologian, on näissä tilanteissa harvemmin kyse itse näytön puutteesta, vaan pikemminkin sopimusteknisistä nyansseista, ja niihin liittyvistä tulkintaerimielisyyksistä – ei siis voi olla liikaa painottamatta tärkeyttä sille, että liikkeeseenlaskija ymmärtää, mitä on tullut laskettua liikkeelle, ja ostaja ymmärtää, mitä on tullut ostettua.

Lopuksi

Nopeasta teknologian kehityksestä johtuen NFT:t kelluvat toistaiseksi osittain lainsäädännöllisellä katvealueella, eikä vielä täysin tiedetä mihin muotoon kehitteillä olevat sääntelykehikot lopulta muodostuvat Euroopassa ja muualla maailmassa NFT:eiden osalta. Euroopan komission syyskuussa 2020 julkaisema luonnos asetuksesta kryptovarojen markkinoinnista (MiCA) ja heinäkuussa 2021 julkaistut luonnokset uudesta rahanpesuasetuksesta, -direktiivistä ja maksajan tiedot -asetuksesta tulevat kuitenkin nykymuodossaan muuttamaan EU:n laajuista sääntelyä kryptovarojen liikkeeseenlaskijoiden osalta olennaisesti.

Jos kuitenkaan MiCAn lopullisessa versiossa ei tulla säätämään kansallisesta sääntelyvarasta (tai mikäli sitä ei hyödynnetä) liikkeeseenlaskijoiden osalta, ei jatkossa vaadita rahanpesulainsäädännön noudattamista tai luvan hankkimista liiketoiminnalle muuten kuin referenssivaratokeneiden tai sähköisen rahan tokeneiden liikkeeseenlaskijoilta. Jatkossa rahanpesulainsäädännön noudattamisen vaatimukset vastaisivat siten tavallisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita koskevia vaatimuksia. Muunlaisten tokeneiden liikkeeseen laskeminen tulee kuitenkin edellyttämään ns. white paperin ja muun markkinointimateriaalin toimittamista valvontaviranomaiselle. On lisäksi tärkeä huomata, että MiCAssa kryptovarojen tarjoaminen liikkeeseenlaskijan puolesta katsotaan toimiluvanvaraiseksi kryptovarapalveluksi. Siispä sellaisten kryptovarapalveluiden tarjoaminen, kuten vaihto- ja säilytyspalvelut, edellyttävät myös jatkossa rahanpesulainsäädännön noudattamista.

Loppuun todettakoon, että NFT-kentällä toimivien tahojen ei tulisi nyt tai jatkossakaan hahmottaa tilanteen olevan erinäisistä lainsäädännöllisistä epäselvyyksistä huolimatta lainkaan sellainen, että innovatiivisella teknologialla pystyttäisiin välttymään sääntelyltä. Kentän toimijoiden tulee siis käynnissä olevasta buumista huolimatta muistaa suorittaa tarkat esiselvitykset ennen uusien liiketoimintamallien käynnistämistä mahdollisten juridisten sudenkuoppien välttämiseksi – näin vältetään jälkikäteiset viranomaisprosessit ja säästytään resurssien hukkaamiselta.

Teknologiaoikeuteen erikoistuneena toimistona me Nordic Law’lla autamme mielellämme kaikissa NFT-liitännäisissä kysymyksissä.

Artikkelin laadintaan osallistui lakimiesharjoittelijamme Jere Lehtimäki.

30.11.2021 JON