29. maaliskuuta 2019 | Jon Hautamäki

Vero & Uutishuone

KHO 2019:42 – KHO katsoi virtuaalivaluutan myynnistä saatavan voiton olevan omaisuuden luovutusvoittoa

Korkein hallinto-oikeus on antanut tänään 29.3.2019 ennakkoratkaisun KHO 2019:42, jossa virtuaalivaluutan luovutus linjattiin omaisuuden luovutukseksi. Ratkaisulla on merkittävä vaikutus virtuaalivaluuttojen luovutusvoittojen verotukseen Suomessa.

Asian tausta

A aikoi myydä ostamaansa Ether-virtuaalivaluuttaa siten, että hänelle kertyisi voittoa ja että hän saisi vastikkeeksi virallista valuuttaa eli esimerkiksi euroja tai dollareita.

A oli pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua myynnin verokohtelusta esittäen, että luovutus tulisi katsoa tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaiseksi omaisuuden luovutukseksi. Tämä mahdollistaisi sen, että veronalainen voiton määrä laskettaisiin vähentämällä luovutushinnasta todellinen hankintameno ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot tai niitä korkeampi hankintameno-olettama.

Hankintameno-olettaman mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta.

Keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että luovutusta ei katsota tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi omaisuuden luovutukseksi. Keskusverolautakunnan mukaan syntynyttä tuloa on pidettävä muuna pääomatulona .

A valitti keskusverolautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut

Korkein hallinto-oikeus tutki asian, hyväksyi A:n valituksen, kumosi keskusverolautakunnan ratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna sen, että luovutus on katsottava tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi omaisuuden luovutukseksi, johon sovelletaan luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä, eli hankintaolettamaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tuloverolaissa ei ole omaa omaisuuden määritelmää. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin vuosikirjaratkaisussaan KHO 2018:170 katsonut, että varallisuusverolaissa (1537/1992) tarkoitettuja saamisia ei ole jätettävä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle, kun otetaan huomioon tuloverolain ja varallisuusverolain tausta ja kun muutoin otetaan huomioon varallisuusverolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 42 §:n 2 momentin säännökset ja niiden esityöt sekä se seikka, että saamiset ovat siviilioikeudellisesti omaisuutta.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle ei tulisi jättää muutakaan sellaista varallisuutta, jota varallisuusverolain nojalla voitaisiin pitää verotettavana varallisuutena. Sanotun lain 9 §:n 1 momentin mukaan veronalaisiksi varoiksi on katsottu rahanarvoinen omaisuus laissa erikseen säädetyin poikkeuksin.

Korkein hallinto-oikeus lausui, että Ether-virtuaalivaluutta ei ole virallista valuuttaa. Ether-virtuaalivaluutalla katsottiin kuitenkin olevan rahassa mitattavaa arvoa. Virtuaalivaluuttaa tulisi siten pitää sellaisena varallisuutena, joka varallisuusverolain nojalla on verotettavaa varallisuutta ja jota ei siten tulisi jättää tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle.

Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Ether-virtuaalivaluutan luovutuksista kertyvä voitto ei ollut A:n valuuttakurssivoittoa tai muuta juoksevaa pääomatuloa.

Johtopäätöksiä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vahvistaa sen, jonka Itä-Suomen hallinto-oikeus/Helsingin hallinto-oikeus on todennut jo omissa aiemmissaan päätöksissään liittyen tuloverolain luovutusvoittosäännösten soveltamiseen, eli että virtuaalivaluuttaluovutuksiin voidaan soveltaa tuloverolain mukaisia luovutusvoittosäännöksiä.

Ratkaisu tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että toisin kuin aiemmassa tulkintakäytännössä on katsottu, ovat virtuaalivaluutan myynnistä aiheutuvat tappiot pääsääntöisesti vähennyskelpoisia. Verohallinto on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun johdosta ilmoittanut korjaavansa Verohallinnon ohjeessa mainitut epäkohdat.

On kuitenkin hyvä huomata, että tuore päätös ei vielä ratkaise tilanteita, joissa virtuaalivaluuttaa vaihdetaan toiseen virtuaalivaluuttaan. Virtuaalivaluuttojen verotus on jatkuvassa muutoksessa ja toimistomme odottaakin lisää verotusta ohjaavia ennakkopäätöksiä tulevaisuudessa.

Artikkelin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Karri Koskikare.

29.03.2019 JON

Nordic LawWeb3- ja Fintech-oikeuden pioneeri