6. toukokuuta 2020 | Jon Hautamäki

Vero

Alkoholin etämyynti

Alkoholin etämyynti on aihe, johon useasti palataan keskusteltaessa alkoholilain mahdollisista muutostarpeista. Tässä artikkelissa otamme tämän aiheen tarkempaan käsittelyyn viimeaikaisen uuden oikeuskäytännön sekä Verohallinnon päivitettyjen ohjeiden valossa.

Alkoholilain mukaan alkoholijuomien myynti ilman lupaa on kielletty Suomessa. Alkoholilaki ei kuitenkaan kiellä alkoholijuomien myyntiä Suomeen internetin välityksellä, kunhan alkoholijuomien omistusoikeus siirtyy suomalaiselle ostajalle ulkomailla. Tämän jälkeen ostaja voi tuoda juomat Suomeen itse tai kuljetuspalvelun avulla. Myyjä saa ostajan toimeksiannosta vain avustaa kuljetuspalvelun hankkimisessa, mutta jos myyjä itse tai myyjän palkkaama yritys toimittaa juomat Suomeen, on myyjän toiminta alkoholilain vastaista. Kuljetuspalvelua tarjoavan yrityksen tulee siis olla riippumaton myyjästä, mutta myyjä voi esimerkiksi verkkosivustollaan mainostaa tai suositella tiettyjä kuljetusyrityksiä. Alkoholijuomia ei saa myöskään toimittaa myyjän omaan välivarastoon Suomessa, vaan juomat on toimitettava suoraan ostajalle.

Helsingin käräjäoikeus on käsitellyt alkoholin etämyyntiä 20.2.2020 antamassaan tuomiossa. Käräjäoikeus totesi, että alkoholin etämyynnin tämänhetkinen oikeustila on epäselvä varsinkin siltä osin, miten myyjä saa myötävaikuttaa kuljettamiseen. Käräjäoikeuden mukaan on selvää, että myyjä ei osallistu kuljetukseen pakatessaan tai luovuttaessaan tuotteet erilliselle kuljetusyritykselle. Lähtökohtaisesti kuljetusliikkeitä saa myös suositella, mutta ongelmaksi muodostuvat tilanteet, joissa vain yhtä kuljetusyritystä suositellaan tai mahdollistetaan vain yhden kuljetusyrityksen käyttö. Näissä tilanteissa käräjäoikeuden mukaan ei voida selvästi lausua, että rikkooko myyjä alkoholilakia vai ei.

Etämyynnin verokohtelu

Verohallinto on 17.4.2020 julkaissut ohjeen koskien alkoholijuomien etämyyntiä Suomeen. Ohjeen mukaan etämyyntiä harjoittava myyjä on velvollinen maksamaan valmisteverot Suomeen.

Verohallinnon mukaan myyjä harjoittaa etämyyntiä, jos se osallistuu jollain tavalla tuotteiden lähettämiseen tai kuljetuksen järjestämiseen. Verohallinnon ohje ei muuta etämyynnin oikeustilaa, mutta selventää sitä hieman. Verohallinnon mukaan myyjän katsotaan osallistuvan kuljetuksen järjestämiseen, kun myyjä ohjaa ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusyritystä tai kun myyjä muutoin saattaa ostajan ja kuljetusyrityksen tosiasiallisesti yhteen. Esimerkkeinä Verohallinto mainitsee tilanteet, joissa myyjä mainostaa näkyvästi tiettyä kuljetusyritystä tai välittää tilaus- ja osoitetietoja kuljetusyritykselle. Merkitystä ei ole sillä, että ostajalla on mahdollisuus valita muu kuljetusyritys tai, että ostaja maksaa erikseen myyjälle ja kuljetusyritykselle.

Verohallinto ei kuitenkaan katso myyjän toimintaa etämyynniksi, jos myyjä mainitsee verkkosivuillaan useamman kuljetusliikkeen, ei mainosta tiettyä kuljetusliikettä, myyjän ja kuljetusliikkeen välillä ei ole minkäänlaista kuljetukseen liittyvää sopimusjärjestelyä eikä myyjä saata ostajaan ja kuljetusyritystä tosiasiallisesti yhteen.

Jos myyjä myy Suomeen vain valmisteveronalaisia tuotteita, se ei ole velvollinen maksamaan arvonlisäveroa etämyynnistä, mutta jos myyjä myy myös muita tuotteita, pitää näistä tuotteista maksaa arvonlisävero Suomeen, kun vuosittainen myynti ylittää 35 000 euroa.

Menettely valmisteverotuksessa

Etämyyntiä harjoittava myyjä voi järjestää verotusmenettelyn ilman veroedustajaa Suomessa tai veroedustajan kanssa. Ilman veroedustajaa toimivan myyjän tulee antaa ennen tuotteiden lähettämistä ennakkoilmoitus Verohallinnolle sekä asettaa vakuus valmisteverojen suorittamisesta. Vakuuden asettamista varten myyjä tarvitsee suomalaisen y-tunnuksen, jonka saa esimerkiksi rekisteröitymällä verottajalle. Tuotteiden saavuttua Suomeen myyjän tulee tehdä veroilmoitus neljän päivän kuluessa saapumisesta ja maksaa valmistevero kymmenen päivän kuluessa saapumisesta. Jos myyjä laiminlyö vakuuden asettamisen, vero tulee maksaa heti, kun tuotteet saapuvat Suomeen. Ilman veroedustajaa toimivan myyjän on annettava veroilmoitus ja maksettava valmistevero erikseen jokaisesta lähetyksestä riippumatta siitä onko vakuus asetettu tai ennakkoilmoitus annettu.

Verotusmenettely muuttuu huomattavasti, jos myyjällä on veroedustaja Suomessa. Veroedustajalla tarkoitetaan Suomeen sijoittautunutta henkilöä, jonka etämyyjä on nimennyt ja jonka Verohallinto on hyväksynyt suorittamaan valmisteverot etämyyjän puolesta. Tällöin veroedustaja on etämyyjän sijasta verovelvollinen, mutta etämyyjä on kuitenkin vastuussa valmisteverosta kuin omasta verostaan. Veroedustajaa käyttäessä myyjän ei enää tarvitse asettaa lähetyskohtaisia vakuuksia tai antaa lähetyskohtaisia veroilmoituksia. Veroedustaja antaa veroilmoituksen yhden kuukauden osalta viimeistään 18. päivä seuraavana kalenterikuukautena ja maksaa valmisteverot seuraavan kalenterikuukauden 27. päivänä. Veroedustajan käyttäminen siis helpottaa valmisteverojen maksamaista huomattavasti.

Kommentaarin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Johannes Lottonen.

06.05.2020 JON

Nordic LawWeb3- ja Fintech-oikeuden pioneeri