Metaversestä ja juridiikasta

Metaverse voidaan käsittää 3D-virtuaalimaailmaksi, jossa ihmiset vuorovaikuttavat keskenään internetin välityksellä. Metaversen sisältö ja toiminnallisuudet voivat vaihdella riippuen palveluntarjoajasta – jotkut voivat tarjota virtuaalista kiinteää omistusta, jotkut sandbox-tyylistä vapaata virtuaalista rakennusmaailmaa, ja jotkut sosiaalista metaverseä.

Koska metaverse on uunituore ilmiö, se herättää useita juridisia kysymyksiä, joita tässä artikkelissa pyritään tuomaan esille.

NFT:t metaversessä

Todettakoon heti tämän kappaleen alussa, että tässä artikkelissa ei uppouduta ns. non-fungible tokenin (NFT) tarkempaan merkityssisältöön tai luonteeseen. Mikäli haluaisit tietää tarkemmin NFT:eista, käy lukemassa aiempi artikkelimme aiheesta täältä.

Metaversessä tehtävät transaktiot tehdään yleensä kryptovaluutoilla tai NFT:lla (selvyyden vuoksi, NFT on virtuaalivaluutta, mikäli se täyttää lainsäädännön vaatimukset virtuaalivaluutalle; kääntäen, mikäli vaatimukset eivät täyty, ei NFT ole virtuaalivaluuttaa vaan jotain muuta varallisuusoikeudellista omistuserää). Metaversen ollessa verkko, missä käyttäjät voivat vuorovaikuttaa avatarien välityksellä, voi NFT:lla tai kryptovaluutoilla maksaa esimerkiksi metaversessä sijaitsevasta kiinteistöstä tai avatarille lisättävistä asusteista, ominaisuuksista tai mahdollisista muista visuaalisista hyödykkeistä.

Tekijänoikeusnäkökulmasta on tärkeää osoittaa ostajalle, mitä oikeuksia ostaja oikeastaan saa ostaessaan NFT:n metaversessä, ja mitä rajoituksia näihin oikeuksiin on. Metaverse-projekteissa oikeuksia voidaan rajoittaa sopimusteitse, jolloin esimerkiksi voidaan sopia, että kiinteistön ostaja voi saada itselleen vain lisenssin metaversessä sijaitsevaan kiinteistöön, eikä kyseisen NFT:n ostaminen luo oikeuksia itse tekijänoikeudellisiin aspekteihin metaversen sisällä.

NFT:n liikkeeseenlaskijan ja metaversen luojan näkökulmasta merkittävin juridinen kysymys NFT:n ja metaversen osalta on se, tulkitaanko NFT virtuaalivaluutaksi vai ei. Suomen sääntelyn näkökulmasta, mikäli NFT täyttää virtuaalivaluutan vaatimukset, tulee NFT:n liikkeeseenlaskijan rekisteröityä Suomessa virtuaalivaluutan tarjoajaksi ennen NFT:n liikkeeseenlaskua. Tästä on toki harvakseltaan soveltuvia poikkeuksia Suomen sääntelyssä; rekisteröitymisvelvollisuutta ei ole, kun virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita tarjotaan rajatussa verkossa tai satunnaisesti toimilupaa, rekisteröintiä tai ennakollista hyväksyntää edellyttävän ammattitoiminnan yhteydessä. Jotta NFT:n oikeudellisesta asemasta saataisiin selvyys, tulee NFT:n luonnetta tutkia tapauskohtaisesti – juridisten sudenkuoppien välttämiseksi suosittelemme vahvasti käyttämään virtuaalivaluuttoihin erikoistuneen lakimiehen apua tulkinnassa.

Metaverse tietosuojan näkökulmasta

Metaverse voi luoda haasteita myös tietosuojaan liittyvän sääntelyn soveltamisessa. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaiset tietosuojaperiaatteet, kuten tietojen minimointi ja käyttötarkoitussidonnaisuus, voivat osoittautua vaikeaksi noudattaa  metaversen kaltaisessa virtuaalisessa maailmassa.

Metaverse voi myös tuoda mukanaan uudenlaisia henkilötietojen luokkia, kuten esimerkiksi metaversen avatarin kasvojen eleet, kehon liikkeet ja muut reaktiot. Myös esimerkiksi käyttäjän ympäristö tai käyttäjän käyttäytyminen metaversessä voisi ainakin teoriassa paljastaa henkilöstä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia tietoja (esim. poliittiset mielipiteet, uskonnollinen vakaumus ja seksuaalinen käyttäytyminen tai suuntautuminen), jolloin henkilötietojen käsittelyn vaatimustenmukaisuus vaikeutuisi entisestään.

Toinen tietosuojaan liittyvä haaste on tiedonsiirto EU:n ulkopuolelle. Miten metaversen alueelliset rajat määritellään, mikä tai mitkä tahot katsotaan rekisterinpitäjäksi, käsittelijäksi tai rekisteröidyksi ja kuka vastaa tietosuojarikkomuksista?

Metaverse ja käyttäjien vuorovaikutus

Yksi metaversen keskeisimmistä juridisista haasteista on käyttäjien välisen vuorovaikutuksen ja siihen kytkeytyvien oikeuksien sääntely – etenkin rikos- ja vahingonkorvausoikeuden näkökulmasta. Miten lainsäädännön tulisi puuttua käyttäjien väliseen pahoinpitelyyn, seksuaaliseen ahdisteluun, varkauteen tai petokseen. Näistä ainoastaan viimeiseksi mainittu lienee tuomittavissa nykylainsäädännön perusteella, vaikka petos tapahtuisikin virtuaalisessa maailmassa avatarien välityksellä. Kaksi ensin mainittua rikosnimikettä ovat tällä hetkellä kuitenkin lain sananmuodon mukaan sellaisia, että niistä rangaistuksen määrääminen edellyttää  muun muassa ruumiillista väkivaltaa tai toisen oikeudetonta seksuaalista koskettelua. Mainittakoon kuitenkin, että muun muassa seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön laajentamista koskeva lainsäädäntöhanke on käynnissä ja uudistuneen lain on tarkoitus astua voimaan 01.01.2023. Uuden lain astuessa voimaan myös muut kuin fyysiset teot voitaisiin katsoa seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön täyttäviksi teoiksi. Täten uudistus selkeyttäisi tekojen tulkintaa tietyiltä osin myös metaversessä.

Vuorovaikutukseen oikeudellisten seikkojen eräänä keskeisenä haasteena voidaan pitää rikosoikeudellista  laillisuusperiaatetta, jonka mukaan i) lain sananmuotoa ei voida tulkita laajentavasti, eikä ii) rikoksen tunnusmerkistön toteutumista voida laajentaa analogisella tulkinnalla  syytetyn vahingoksi. Täten metaversen kehitys, vaikeasti ennakoitavat uudet vuorovaikutustilanteet ja näiden linkittyminen osaksi reaalimaailmaa muodostaa lainsäädännöllisen haasteen, johon lainsäätäjien tulisi pystyä vastaamaan.  Jotta aiemmin käsiteltyjen rikosnimikkeiden mukaiset teot voitaisiin ulottaa metaversessä avatarien välityksellä  tehtyihin tekoihin, vaatisi se tällöin paikoittaista rikoslain uudistusta tai avatarille tietynlaisen asemanmyöntämistä oikeudellisena subjektina.

Varkauksien osalta toisen virtuaalisen omaisuuden varastaminen ei voisi lain sanamuodon mukaan tulla tuomittavaksi, koska varkauden tunnusmerkistö on linkitetty irtaimiin esineisiin. Sen sijaan tekotavasta riippuen rikoslain mukainen tietomurto voisi tulla kyseeseen. Lopulta kuitenkin petos lienee tämänhetkisistä rikosnimikkeistä selvimmin  yhdistettävissä myös metaversessa tapahtuviin väärinkäytöksin, sillä esimerkiksi petoksen tunnusmerkistön mukaisen perusteettoman taloudellisen edun itselleen hankkiminen ei vaadi liityntää irtaimeen/kiinteään omaisuuteen, sillä myös virtuaalisella omaisuudella voi olla merkittävää arvoa.

Yhteenveto

Metaverse on ymmärrettävissä 3D-elementeistä koostuvaksi virtuaaliseksi maailmaksi, jolla on yhteenliittymiä ns. oikean maailman kanssa ja jossa ihmiset voivat esimerkiksi vuorovaikuttaa keskenään, ostaa ja myydä toisiltaan virtuaalista omaisuutta ja hyödyntää metaverseä yritystoiminnassa, esimerkiksi järjestämällä kokouksia virtuaalisen todellisuuden ympäristössä.

Metaverse on toistaiseksi (itsessään) sääntelemätön ilmiö, johon liittyvät juridiset kysymykset ovat vielä laajalti avoimia. Metaverseen, kryptovaluuttoihin ja NFT-tokeneihin liittyvät kysymykset ovat hyvin tulkinnanvaraisia, eikä nykyinen lainsäädäntö tarjoa vielä selviä raameja toiminnalle. Sääntelemättömyyden takia metaverse-projektien on oltava hyvin tarkkoja siitä, mitkä velvoitteet voivat mahdollisesti tulla sovellettavaksi. Edellytetäänkö projektilta virtuaalivaluutan tarjoajan rekisteröintiä? Mitä tietosuojavelvoitteita toiminnasta seuraa? Mitä kaikkea tulisi sopimusteitse huomioida?

Mikäli tarvitset apua tai sparrailua krypto-, NFT- ja metaverse-projektissasi, olethan matalalla kynnyksellä meihin yhteydessä.

Artikkelin laadintaan osallistui lakimiesharjoittelijamme Patrik Anthoni.

07.04.2022 MAX